OMAN ELÄMÄNSÄ HERRA.
Helsinkiläinen Semifinal-klubi tammikuussa 1998. Maj Karman kauniit kuvat -yhtyeen jäsenet istuvat nurkkapöydässä ja vilkuilevat
hermostuneina narikalle.Keikan pitäisi alkaa puolentoista tunnin kuluttua.
Olen ainoa maksanut katsoja.
Bändin kaljupäinen laulaja tulee juttelemaan.
"Sä taidat olla meidän ainut kuuntelija Tampereen eteläpuolella", hän
nauraa.
En nyt sentään. Kello yhdeltätoista pieni sali on puolillaan ihmisiä. Melkein kaikki
ovat miehiä - mustiin pukeutuneita miehiä.
Moni on paikalla luettuaan Rumbasta arvostelun yhtyeen omakustanteena julkaistusta
esikois-ep:stä, Iskelmästä. Levy sai täydet kymmenen pistettä.
Yleisö valpastuu, kun ensimmäinen kappale käynnistyy metallisella kitarariffillä.
Kitaristi saa tukea hurjasti mättävältä rumpalilta sekä vikkeläsormiselta
basistilta.
Ihmisten huomio kiinnittyy kuitenkin tuiman näköiseen solistiin, joka ravaa selkä
kyyryssä edestakaisin pientä lavaa ja suoltaa synkkiä sanoja matalalla äänellä:
"Sinun äitisi on joku näkijä/isäänne ei näy ikinä/veljesi mykkä ihme ettei
sokea/miksi murhaatte minua/miksi te aina vain murhaatte minua"
Keikka on lyhyt, mutta raivokas. Seuraavana päivänä käyn ostamassa Iskelmä- ep:n.
Kansiteksteistä selviää, että karismaattista solistia kutsutaan Herra Ylpöksi.
Maaliskuu 2002. Maj Karman kauniit kuvat esiintyy lähes täydellä Tavastia -klubilla.
Herra Ylppö kiemurtelee lavalla yhtä maanisen näköisenä kuin neljä vuotta aiemmin, tilaa on vain moninkertaisesti.
Eturivissä pomppivat fanit osaavat biisit ulkoa: "Ei mua huvita sitä huijata/Ei mua huvita nyt naistani huijata/Rakastinko sinua
toveri, kaimapoikani/Rakastinko sinua, poika/hullu huutaja!"
Naisvaltaisen yleisön joukossa seisoskelee Suomen rockkermaa: Timo Rautiainen, Ville
Valo, Zen Cafén laulaja Samuli Putro sekä Janne Joutsenniemi ja Ville Tuomi Sub-Urban Tribesta.
Neljässä vuodessa Maj Karman kauniit kuvat on kasvanut pienestä satakuntalaisesta
kulttibändistä kesäfestivaalien vakionimeksi. Levymyynti on kasvanut tasaisesti. Rocklehdissä Maj Karmasta ollaan leivottu seuraavaa CMX:ää ja
Ylpöstä uutta Yrjänää.
Seuraavasta levystä odotetaan lopullista läpimurtoa.
TAVASTIAN KEIKASTA on kulunut puolitoista viikkoa. Raumalla sataa. Mustaan hameeseen
pukeutunut Ylppö pyörii epätietoisen näköisenä Kuninkaankadun ja Vähäpoikkikadun risteyksessä. Pitäisi löytää Kalatorille musiikkikauppaan,
mutta mentiinköhän jo ohi?
Eksymisen ymmärtää, sillä Ylppö, 29, on asunut vasta viikon Raumalla.
Hänellä oli Nakkilassa mummolta peritty omakotitalo, 30 aaria pihamaata, omenapuita ja perunamaa, mutta talossa paljastui paha homevaurio.
"Lähdin samana iltana enkä ottanut mukaan mitään muuta kuin Lou Reedin levyn, jossa on omistuskirjoitus", Ylppö kertoo.
Hän valitsi asuinpaikakseen Rauman, koska täältä on lyhyt matka Poriin. Sinne hän ajaa kaksi kertaa viikossa bänditreeneihin.
Automatkalla on aikaa kuunnella demoja ja tehdä sanoituksia.
Ylppö ei kuitenkaan halua asua Porissa. Eikä Helsingissä. Mies on erakon maineessa.
"Halusin muuttaa sellaiseen paikkaan, jossa en tunne ketään. Mulla on
frendejä ympäri Suomea, riittää kun näen niitä silloin tällöin", hän sanoo.
Hiljaiselo sopii Ylpölle, sillä hänellä on kädet täynnä töitä. Parhaillaan Ylppö
tekee Tuomari Nurmion seuraavan levyn kansia. Häneltä on pyydetty tekstejä lyhytelokuviin. Ja sitten olisi se uusi projekti.
"(Kauko) Röyhkä pakotti mut kirjoittamaan kirjaa. Se on ainoita tyyppejä,
joka on lukenut mun novelleja. Se soitti mulle yksi sunnuntaiaamu, että nyt alat tekemään kirjaa", Ylppö kertoo.
Aihe löytyi katsomalla peiliin.
"Kirja kertoo sellaisesta vaihtoehtorokkarityypistä, joka katselee vähän ulkopuolisena
ja erakoituneena tätä yhteiskuntaa", Ylppö kertoo.
Sade yltyy, ja Ylpön hame kastuu. Pienikokoinen kalju mies silmämeikkeineen näyttää
puutalojen välissä kulkiessaan väärään paikkaan tupsahtaneelta, hieman hullunkuriselta. Ainakin joidenkin mielestä.
"Ei jumalauta, toi mies on hameessa!" pitsikaupan edessä seisoskeleva pikkupoika sanoo kaverilleen.
Ylppö ei hätkähdä. Hän kuulee usein kommentteja ulkonäöstään. Ja vähän muustakin.
Monet pitävät Ylppöä tekotaiteellisena pellenä. Joillekin hän on taas herkkä taitelija, joka uskaltaa olla erilainen kuin muut.
Yhtä mustavalkoisesti suhtaudutaan Maj Karman kauniiden kuvien musiikkiin. Monet pitävät Maj Karmaa Suomen kovimpana rockyhtyeenä.
Yhtyeellä on faneja, jotka kiertävät ympäri Suomea bändin keikoilla. Toisten mielestä Maj Karman musiikki
on pahimmanlaatuista teeskentelyä, taiderockia.
Yhtye panostaa keikoillaan visuaalisuuteen yhtä paljon kuin musiikkiin.
"Kyllä bändin pitää näyttää hyvältä. Se tukee musiikkia", Ylppö sanoo. Valot sekä taustakoristeet on tarkoin harkittua. Yhtye esiintyy
yhtenäisissä asusteissa. Aikaisemmin Ylpön piirtämissä kruunupaidoissa, nykyisin mustissa kaavuissa.
"Se keikkafiilis syntyy siitä, kun pukeudutaan. Tulee fiilis, että nyt mennään lavalle Turun tuomiokirkon kokoisella
itseluottamuksella."
Aikamoista teatteria siis?
"Rock on teatteria, ja teatteri sivistää", Ylppö sanoo ja virnistää. Ilmeestä on vaikea päätellä, onko hän tosissaan.
Maj Karman leimaaminen taidebändiksi selvästi ärsyttää Ylppöä.
"Taide-sana ei ole muuten negatiivinen mutta rockmusiikissa se koetaan sellaiseksi.
Sitä paitsi on naurettavaa kutsua juuri meitä taidebändiksi. Mehän soitamme yksinkertaista ja suoraviivaista, hieman tylyä rockmusiikkia."
Mistä se leima sitten tulee?
"Bändin nimestä ja meidän halusta tehdä juttuja vähän eri tavalla.
Rockmaailma on hirveän konservatiivinen. Kaikki poikkeava koetaan kikkailuksi, noi on tollasia taidejätkiä."
ERI TAVALLA TEKEMINEN oli avainsana jo silloin, kun Maj Karman kauniit kuvat perustettiin.
Oli vuosi 1992. Ylppö ja Häiriö Piirinen olivat töissä kotikaupungissaan Harjavallassa Kemiran tehtaan säkityslinjalla.
"Ajattelimme, että ei elämä näin voi jatkua. Häiriöllä oli kaikenlaisia bändiprojekteja,
mutta ne olivat sen mielestä liian perinteistä rockia. Sen omille sävellyksille ei ollut käyttöä", Ylppö kertoo.
Ylpöllä oli laatikossa tekstinpätkiä. Tyttöystävä oli juuri jättänyt. Pojat päättivät perustaa bändin.
Seuraavaksi piti perustaa oma festivaali, jotta bändille saataisiin keikkoja. Syntyi Karmarock, joka on järjestetty jo kymmenenä kesänä
Harjavallassa. Festivaali on kasvanut käsi kädessä Maj Karman kanssa. Viime vuonna
Karmarockissa esiintyivät muun muassa Apulanta, Tuomari Nurmio ja Arto Muna ja Millennium.
Karmarockissa Ylppö tapasi ensimmäisen kerran myös Kauko Röyhkän. Miehet ryyppäsivät
yhdessä ja ystävystyivät. Viime vappuna Röyhkä kutsui Ylpön kotiinsa Helsingin Lauttasaareen. Jokin aika sitten Ylppö ja Röyhkä puhuivat
rocklyriikasta Rauman kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa.
Ylpön sanoitukset ovat herättäneet yhtä paljon hämmennystä kuin Maj Karman vaikeasti määriteltävä musiikki. Osa kriitikoista pitää Ylpön
sanoituksia yrjänämäisen kryptisinä ja vertauskuvallisina, toiset taas suoraviivaisina tuokiokuvina, vähän kuin... no, Röyhkällä.
"Kaikki on totta. On niissä muutakin kuin omakohtaisia kokemuksia, tarinoita muista ihmisistä. Ne perustuvat tositaruihin",
Ylppö sanoo.
Ylpön teksteissä maailma on synkkä ja angstinen. Useimmat kappaleet kertovat kehnoista ihmissuhteista, ahdistuksesta ja sulkeutuneisuudesta.
"Ehkä se johtuu sitä, että olen sellainen ´kun herää haluun viiltää ranteet´ -tyyppi. Mä en ole löytänyt tästä elämästä oikein mitään
järkeä, olen aika ahdistunut tyyppi."
Kyynikon mielestä ahdistuspuhe voisi olla vain rankan imagon rakentamista. Mutta Ylppö on tosissaan, hänellä on esittää asiasta lääkärintodistus.
Viime kesänä Maj Karman kauniit kuvat joutui perumaan keikkoja Ylpön masennuksen vuoksi. Nyt
menee paremmin: Raumalle muuttaminen tuntui kuin uuden elämän aloittamiselta.
Angstisinta aikaa Ylpölle olivat Helsingissä vietetyt puolitoista vuotta. Silloin hän työskenteli graafikkona mainostoimistossa. Työ ahdisti.
Ihmissuhteet ahdistivat. Kaupunki ahdisti.
Sen jälkeen Ylppö ei ole päivätöihin mennyt. Freelance-graafikolle riittää hommia, niistä Ylppö saa suurimman osan tuloistaan. Graafikon
oppinsa Ylppö on saanut Porin taidekoulussa, mutta sitäkään aikaa hän ei muistele hyvällä.
"Mulla oli siihen aikaan paniikkihäiriöitä. Olin ihan lääkkeissäni siellä koulussa, se oli ihan kaaottista aikaa", Ylppö
sanoo.
Kouluissa Ylppö ei ole koskaan viihtynyt. Jo peruskoulussa poika pantiin tarkkailuluokalle. Viimeistään silloin vanhemmat ymmärsivät, ettei
pojasta taida tulla yliopisto-opiskelijaa kuten isoveljestään.
Ylpön isä on koulutukseltaan diplomi-insinööri, äiti lastentarhanopettaja. Molemmat ovat jo eläkkeellä.
Ylppöä harmittaa, ettei ole tutustunut vanhempiinsa kunnolla. "On sääli, että mun kaverit tuntee mut paljon paremmin kuin omat vanhempani.
Pitäisi oppia tuntemaan omat vanhempansa ennen kuin ne kuolevat."
Viime aikoina Ylppö on yrittänyt tutustuttaa vanhempiaan omaan maailmaansa. Äiti esiintyy Romanssi-videolla, ja isä vieraili ensimmäisen
kerran Karmarockissa viime kesänä.
"Siellä faija ehkä ensimmäisen kerran ymmärsi mun touhuja. Se oli vakuuttunut, kun näki kuinka tekniikka pelasi ja ihmiset nauttivat.
Ja oma poika veti lavalla ihan turkkana."