MAJ KARMA HAUDANVAKAVAN HUUMORIN KUKKAPENKKI
On isänpäivä 14. marraskuuta 2004. Helsingin Töölössä sijaitsevan Motti-ravintolan pöydässä istuu kaksi tutisevaa hahmoa. Itse poden iloliemeen menevän miehen jokasunnuntaista ammattitautia, kun taas pöydän toisella puolella huojuu viikon flunssaputken jälkeen ensimmäistä kertaa ulkoilmaan uskaltautunut Herra Ylppö. Maj Karma-yhtyeen laulaja ojentaa haastattelun aluksi valokopion Sodankylän paikallislehti Sompiossa julkaistusta jutusta. ”My Karman Sodankylä-albumi keikkuu listojen kärjessä”-otsikolla julkaistu uutinen kertoo, miten ”Sodankylä on Suomen Melankolia-metallin johtotähden ensimmäinen täyspitkä levy”. - Kirjoita nyt edes tuota parempi juttu, niin olen tyytyväinen, Ylppö toteaa.
- Kaikki muut ovat ymmärtäneet tämän levyn paitsi sinä, senkin tiedostava runkkari! aloittaa Satakunnan saatana pirteän pikku keskustelumme tuoreesta Sodankylä-albumista. Naapuripöydän piltit pillahtavat itkuun ja tarjoilijakin luo tiskin takaa suuntaamme huolestuneita katseita. Aluksi tuo hinttimäinen nuoripari tulee isänpäiväaterialle ilman isää, ja nyt ne alkavat sitten vielä tappelemaankin? Ylpön reaktiosta ei kannata kuitenkaan olla turhan huolissaan, sillä bändinsä tavoin herraa tulkitaan usein väärin. Nytkin laulaja jatkaa juttua hyväntuulisesti virnistellen.
- Jengi ei ole vielä tajunnut, että me ollaan huumoribändi. NYT-viikkoliitteessä julkaistu Sodankylä-arvostelu oli mielestämme helvetin hyvä, koska se oli eka, jossa sanottiin että Maj Karma on metallimusiikin vastarannankiiski ja mustan huumorin viljelijä. Se oli hyvin sanottu, koska näitä asioita ei ole meidän kohdalla useinkaan huomioitu.
No mutta Maj Karmahan on tunnetusti ihan helvetin synkkä bändi. ”Ko niillä on se kalju tarkkisjätkä laulajana, ne laulaa jostain runkkaavasta saatanasta, ja se on niin hirmusta huutamistaki viälä, ni pakkohan son olla jotai hevimeteliä!”. Ylpön oma näkemys kuulostaa kansan syvien rivien määritelmään verrattuna melkein jopa tylsältä.
- Olen määritellyt, että musiikkimme on yksinkertaista ja suoraviivaista rockmusiikkia. Kun levynteko oli studiossa loppusuoralla, mietin että ’toi biisi on vähän niinku QOTSA-parodia, tästä tulee vähän Metallica-parodia, tää kohta on vähän Porirock-parodiaa, tässä mennään iskelmästä ihmeelliseen kasariheviin ja tuossa on yksi biisi metalliparodiaa’. Siinä vaiheessa tajusin määritelmän meidän musiikille; me todellakin ollaan huumoribändi. Ja samalla me ollaan kuitenkin ihan helvetin tosissaan, eli se on tosi ristiriitaista.
Ei siis ihme, ettei Maj Karman vinksahtanut maailma aukea kuulijoille välttämättä heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Tajuaakohan Ylppö itsekään mistä Maj Karmassa on kyse?
- Päivä päivältä vähemmän, mies nauraa.
- Karman treeneissä on helvetin usein preussilainen järjestys, ja kaikki vaan murjottaa. Meillä saattaa olla treenejä, joissa Häiriö [Piirinen, kitaristi ja mies] ei sano sanaakaan se on vaan vittumaisen näköisenä paikallaan ja soittaa kitaraa. Joskus me tapellaankin treenikämpällä, mutta kun lähdetään kiertueelle, onkin yhtäkkiä hauskaa ja heitetään tosi älyvapaata juttua. Me tehdään tätä juttua tosissamme, mutta ei oteta sitä mitenkään haudanvakavasti. Tää nyt on kuitenkin vain rock’n’rollia!
Lismanaapa, Lokka, Jeesiö.
Maj Karman uutukainen on selkeästi yhtyeen menestynein albumi. Julkaisuviikollaan levy nousi virallisen TOP 40-listan sijalle seitsemän, minkä jälkeen se on tähän mennessä ehtinyt kerätä jo viisi listaviikkoa ja - bändille poikkeuksellisesti - jopa radiosoittoa. Pääasiassa levy on myös saanut hyviä arvosteluja. Ylppö luettelee puolen tusinaa lehteä, joissa Sodankylä keräsi kosolti kiitospisteitä.
Rumban Janne Flinkkilä kehui sitä heti ensikuulemalta jopa vuoden albumiksi.
Oikeastaan ainoastaan Soundi on rytännyt tuon albumin, mies toteaa ei katkerana, mutta selvästi kykenemättä ymmärtämään perusteluja kahden pisteen arvosanalle. Ylppö itse tuntuu olevan jopa ekstaattisen innoissaan levystä.
- Omia levyjä ei tule yleensä paljon kuunneltua, mutta tätä mä olen kuunnellut yllättävän paljon. Mun mielestä toi levy on miellyttävä rocklevy. En olisi ikinä kuvitellut, että Maj Karma tekee miellyttävän rocklevyn.
- Luojan kiitos meitä ei enää muutenkaan pidetä niin hirveän vaikeana bändinä. Ehkä Sodankylä sitten on niin paljon aikaisempia albumeja helpompi, Ylppö pohtii.
Helppouden tiimoilta laulaja kertoo Hämeenlinnan metallifestareilla tapaamastaan vanhasta luokkakaverista, joka oli aina pitänyt Karman musiikkia ”ihan paskana”, mutta oli lämmennyt uudelle levylle. Sodankylän myötä luokkakaverille oli auennut myös Maj Karman aikaisempi tuotanto.
Tietyille Maj Karman Kauniiden Kuvien faneille ei sen sijaan ollut helppoa ymmärtää bändin ”uudelleennimeämistä”. Maj Karmahan tiivisti nimeään parin sanan kustannuksella viime kesänä, ja heti meni puoli pitäjää sekaisin, vaikka puhekielessä bändin nimi oli ollut Maj Karma jo vuosia.
- Hei, come on, se on vain yksi bändin nimi. Unohtakaa rokkibändit, ne on täysin turhia. Eihän sillä ole mitään merkitystä mikä jonkun rokkibändin nimi on. Ainoastaan meille sillä on jotain väliä, koska meidän bändihän se on, ja joskus on ihan kiva muuttaa vähän kuvioita.
- Älkää ihmiset ottako näitä asioita liian vakavasti! Me ollaan vaan luusereita, jotka eivät ole löytäneet mitään järkevämpääkään tekemistä. Nytkin on isänpäivä, eikä meillä ole edes lapsia.
Purnumukka, Sattanen, Vuotso.
Haastattelun aikana Ylppöä ei juuri tarvitse pakottaa puhumaan. Siinä mielessä mies on ihanteellinen haastateltava. Vauhtiin päästyään Ylpön puhetulvaa on oikeastaan jopa vaikea vaientaa.
- Kertosäerokkiahan toi meidän levy on. Mun mielestä Sodankylä on hittirokkilevy. Melkein kaikki biisit ovat kertosäebiisejä, helppoja ja helposti tarttuvia. Sodankylä-biisi ei ole kertosäebiisi sinänsä, mutta tunnelmaltaan se on aika helposti lähestyttävä. Mun mielestä se on kaunis, mutta aina kun me sanotaan että ollaan tehty kaunis biisi, on se kaikkien muiden mielestä ainoastaan helvetin synkkä.
- Sodankylä-albumillahan on häikäilemättömän romanttisia kertosäkeitä…
- Tätä mä en ole missään haastattelussa vielä aiemmin sanonut, mutta nykyään kirjoitetaan tosi paljon tiedostavaa ihmissuhdelyriikkaa. Eli tehdään nokkelia havaintoja ympäristöstä, tiedostetaan mitä ympärillä tapahtuu ja sijoitetaan ne pienet kivat huomiot biisiin. Samuli Putrohan tekee näin, ja on vieläpä helvetin hyvä siinä.
- Kun mä aloin kirjoittaa tämän levyn ihmissuhdetarinoita, päätin etten millään lähde mukaan tuohon samaan kelkkaan. Näissä teksteissä ei ole mukana mitään tiedostavaa. Esimerkiksi Sarvia ja hampaita-biisin kertosäe on puhdasta teinilyriikkaa, eli mä kirjoitin tyhmää tekstiä ihan tarkoituksella. Ajattelin, että tällä kertaa mä vaan totean.
- Tekstit syntyivät Sodankylälle tosi nopeasti. Kirjoitin varmaan viikossa tai kahdessa kaikki biisit. Enkä nyt yritä tällä mitenkään brassailla, että kirjoitan todella nopeasti levyllistä tekstejä. Kirjoittaminen nyt vaan oli helppoa, koska olin tehnyt päätöksen kirjoittaa helvetin rehellisesti kaiken mitä tulee. Tää saa olla tyhmääkin. Paikoin siellä sai olla nerokas oivallus tai nokkeluus joukossa, jos sellainen oli tullakseen.
- Sodankylän kirjoittaminen oli helvetin hieno kokemus. Mä aion varmaan jatkaa suurin piirtein samalla tavalla kirjoittamista ja katsoa mihin se johtaa.
Jonkinlaista sensuuria Ylppö kuitenkin on kirjoittaessaan harjoittanut.
- Kauhean rajuja noi tekstit eivät ole. Mulla olisi ollut paljon rajumpiakin juttuja, joista kirjoittaa, mutta niitä on turha alkaa pop- tai rockkappaleeseen laittamaan. En halua enää lisätä ihmisten ahdistusta viljelemällä angstia kirjoituksissani.
Keskustelu teksteistä ja kirjoittamisesta johtaa arvatenkin Ylpön jo pitkään tuloillaan olleeseen kirjaan. Olen menettänyt järkeni-niminen rockrunoelma piti julkaista elokussa 2004, mutta julkaisua päätettiin lykätä. Syynä oli, ainakin osittain, ettei Maj Karman levyä ja Ylpön kirjaa haluttu ulos samaan aikaan.
- Kirjassa saattaa olla mukana asioita, joita ihmisten voi olla vaikea hyväksyä, Ylppö toteaa mietteliäänä.
- Mutta se on sitten sen ajan murhe, kun kirja joskus julkaistaan.
Petkula, Kierinki, Aska.
Kirjoitusten ohella Maj Karma loi nahkansa uusiksi Sodankylällä myös tuottajakysymyksen suhteen. CMX-yhteyksistään tutuilla Janne Halmkronalla ja Gabi Hakasella oli kunnia päästä kruunupäiden makuukammariin ensimmäisinä ulkopuolisina tuottajina. Yhteistyö sujui sen verran hyvin, että jatkoakin saattaa olla luvassa vai?
- Gabin kanssa me ei todennäköisesti voida tehdä toista levyä, koska Gabi on niin vahvasti EMI:n leivissä. Janne on sen sijaan jo sanonut, että tahtoo ehdottomasti olla mukana seuraavallakin Maj Karma-levyllä, jos vain mahdollisuus annetaan. Meitä kiinnostaisi ainakin Jannen sovittamisapu, koska Janne on siinä niin hyvä ja se oli mukavaa Sodankylänkin merkeissä.
Muitakin tulevaa levyä koskevia suunnitelmia ollaan Maj Karman riveissä haudottu:
- Meillä on itseasiassa seuraavan levyn tiimoilta yksi huima visio, josta ollaan Häiriön kanssa jo jotain puhuttukin. En nyt halua vielä tässä vaiheessa paljastaa mistä on kyse, mutta en näe, että Suomessa olisi kauhean monta bändiä, jotka voisivat tämän suunnitelman luontevasti toteuttaa. Mielestäni me ollaan yksi sellainen. Katsotaan nyt miten käy. Ongelmana on nyt sitten tietenkin myös raha.
Ennen seuraavaa levyä luvassa on kuitenkin vielä toinen singlelohkaisu Sodankylä-albumilta. Tällä kertaa yksiöpakattuun julkaisuun päätyy albumin nimikappale, ja bonuksena peliin heitetään vielä Kauniita unia-niminen, ennenjulkaisematon biisi.
Nimestään huolimatta sillä ei ole mitään tekemistä Mustan Paraatin Hyvää yötä -kappaleen kanssa, Ylppö täsmentää.
Maj Karma on ollut tänä vuonna paljon tapetilla. Sodankylän ohella yhtye julkaisi hyvän vastaanoton saaneen Musta Paraati tribuutti-EP:n, ja lisäksi ollaan noustu lavalle reippaasti yli 30 kertaa. Silti vuoden 2004 parhaita muistoja kysyttäessä Ylppö vaikenee ensimmäistä kertaa koko haastattelun aikana. Parisuhdeasioista mies ei halua tässä yhteydessä alkaa puhumaan, vaikka ”ne erittäin tärkeitä ovatkin”. Lopulta, pitkän pohdinnan päätteeksi ilme Ylpön kasvoilla kirkastuu.
- Leffafriikkinä pakko todeta, että Aki Kaurismäki sanoi tykkäävänsä erittäin paljon Sodankylä-kappaleesta. Se oli tärkeää tänä vuonna, Ylppö sanoo hymyillen ja sammuttaa nauhurin.
Väliotsikkoina käytetyt nimet ovat Sodankylän sivukyliä. Tässä yhteydessä mainittakoon myös, että Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee Sodankylässä. Tuhma suosittelee.