MAJ KARMAN KAUNIIT KUVAT
Monet kuvittelevat, että Maj Karman kauniiden kuvien laulaja Herra Ylppö on äärimmäisen synkkä setä. Lavalla maanisesti kiemurteleva ja karjuva kaljupää vaikuttaa juuri sellaiselta hahmolta, jota edes Dario Argento ei ole elokuviinsa uskaltanut upottaa. Mutta kun tapaan Ylpön heinäkuisena hellepäivänä Manala-ravintolan terassilla, käy ilmi että pinta on petollista. Herra Ylppö, jos joku, on Suomen rokkikentän huumorintajuisimpia ja lämminhenkisimpiä miehiä. Kuoleman ja kalman sijaan päädymmekin puhumaan Ylpön basistiurasta, Jim Morrisonista sekä – vyölaukuista!
Maj Karma on yhtye, joka on tehnyt kruunusta itselleen tunnetumman ikonin kuin Jean-Michel Basquiat ikinä, ja tämän vuoden alkupuolella on tuo kruunu ollut yhtyeelle täysin ansaittu. Trio Niskalaukauksen viettäessä hiljaiseloa, ja Kotiteollisuuden juodessa viinaa, on Karma julkaissut Top40 -listalla viidenneksi nousseen Metallisydän-albumin, kiertänyt maata apinan raivolla ja ollut muutenkin vahvasti esillä. Ei siis mikään ihme, että kesäfestareilla oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa nähtävissä enemmän Kruunu-paitoja kuin Hynysen tai Timon bändin rättejä yhteensä. Ja vaikka Maj Karma monelle uusi tuttavuus onkin, löytyy yhtyeeltä jo yli 10-vuotinen historia. Pitkästä urasta kertoo sekin, että yhtyeen ensimmäisestä pitkäsoitosta, Kaukana Puhelimista (1996), on muodostunut himottu keräilyharvinaisuus.
– Levyn ainoa painos oli 500 kappaleen luokkaa, ja olen kuullut, että joku olisi maksanut albumista parhaimmillaan jopa 80 euroa, kertoo Ylppö. Maj
Karman kauniit kuvat sai alkunsa 90-luvun alkuvuosina, kun tehtaan kesätyöläisinä huhkineet Ylppö ja kitaristi Häiriö saivat tarpeekseen kellokorttielämästä:
- Meillä oli aivan sama lähtökohta kuin Aki Kaurismäellä aikoinaan lähteä tekemään elokuvia – siis
tietämättä mitään Kaurismäen lähtökohdista. Me ollaan molemmat todettu että ’näin tää ei voi jatkua’. Samaan aikaan mun tyttöystävä, johon mä olin aivan
helvetin rakastunut, lämpes edelliseen poikaystäväänsä ja jätti mut. Sekin oli yksi syy, miksi jotain oli pakko tehdä. Mä soitin bassoa ja hakkasin rumpuja
parissa bändissä, mutta yhtäkkiä tuli sellainen ilmaisuntarve, että mä tartuin mikrofoniin.
Pillipiipari ja paska laulaja
Ennen Maj Karmaa Ylppö on siis musisoinut kahdessa yhtyeessä:
Epäluonne ja bändi nimeltä Foeticide, joka oli napattu Carcassin yhdestä biisistä. Ne bändit toimi rinnakkain. Epäluonne soitti sellaista Musta paraati / varhainen Yö –kamaa, ja Foeticide soitti örinää. Foeticidessa soitin bassoa ja örisin.
Meillä on joku demokin jäljellä, jonka mä olen jälkeenpäin ristinyt Endless Painiksi, koska ne on niin helvetin pitkiä biisejä, joissa on helvetin pitkiä
osia. Mä olin niin huono soittamaan, joten aattelin että hitaasti on parempi soittaa. Epäluonteessa mä päätin hylätä soittamisen kokonaan ja aloin tehdä
tekstejä, joissa oli oikeasti jotain sanottavaa, jotain itselle tärkeetä.
Ylpön laulajanura lähti käyntiin myös kapinasta:
- Muistan kun siinä naapuritreenikämpässä oli vanhempia poikia, joilla oli bändi, joka oli pidemmällä ja teki keikkaakin. Ne puhu, että vittu kun
tyypin laulu on ihan kauheeta paskaa, mutta basistina se sentään alko kehittymään tosi hyvin. Silloin mä päätin että vittu nyt mä ainakin laulan
tästä lähtien, enkä varmasti soita enää ikinä.
Maj Karman perustamisen jälkeen ei Ylppö ole soittimiin enää koskenutkaan. Mielenkiintoista kyllä, tästä ei ole seurannut ongelmia yhtyeen
muiden jäsenten kanssa, päinvastoin:
- Se on rikkaus. Häiriöhän tunnusti vuosia myöhemmin, että bändin alkuajat olivat juuri sen takia niin mielenkiintoisia, koska mä en tajunnut
musiikinteoriasta yhtään mitään. Hänen mielestä se oli mahtavaa, sillä hän oli aina soittanut kaikkien tosimuusikoiden kanssa.
Ylpön mukaan Häiriö oli jo nuorena hyvä soittaja:
- Se oli koulun kingi, joka esitti kerran Pillipiipari-näytelmässä nimiroolin sähkökitaralla. Mä muistan ihailleeni tosi pitkään, että toi jätkä
soittaa oikeasti tosi makeesti. Se oli mielenkiintoista aikaa, kun ei tajunnut mistään mitään, ja kysymys oli vain ilmaisuntarpeesta.
”Kaikki rokkarit tahtoo olla kirjailijoita”
Ylpön ilmaisuntarve on ajanut miehen vuosien mittaan mukaan erilaisiin luoviin projekteihin. Nykyään herra on oletettavasti maamme tunnetuin – tai
ainakin näkyvin – levynkansitaiteilija, joka on tehnyt kansia mm. Tuomari Nurmiolle, Kuusumun Profeetalle ja Markku ”Vailla menneisyyttä” Peltolalle.
Tuorein Ylpön julkinen taidonnäyte on Sara –yhtyeen uuden pitkäsoiton kansi. Tällä hetkellä Ylpöllä on
työn alla Can-yhtyeen Damo Suzukin levykannen ohella myös
kirja, joka odottaa vain lopullista muotoaan:
- Käsikirjoituksia on paljon valmiina ja pitäisi yksinkertaisesti saada aikaa raivattua. Kirjan kirjoittaminen on ainoa asia mun sydäntä lähellä
olevasta luovasta työstä, mitä en pysty tekemään, jos en rauhoitu. Mun vanhemmilla on mökki järven rannalla, ja mä luulen että menen jossain vaiheessa
sitten sinne.
Entä millainen kirja on luvassa? Seksuaalisia perversioita ja ihmeellisiä visioita, kuten Ylpön ystävällä Kauko Röyhkällä
- Osa teksteistä on aika beat-kamaa, eli mä vaan suollan sitä, ja se on heti valmista. Mutta en halua että koko kirja perustuu siihen, koska sellainen
teksti on hyvin pitkälle sellaista vuodatusta. Kirjasta on tarkoitus tulla mahdollisimman keskinkertainen. Perusajatus on se, että jos elämäni on huono,
on kirjakin huono, ja jos elämäni on hyvä, on se kirjakin hyvä. Mun elämä on aika keskinkertaista. Se kirja on otteita omasta elämästä, koska mulla ei ole
lainkaan mielikuvitusta.
Ylpön kirjan lisäksi Karma-rintamalla on valmistumassa myös toinen opus, joka käsittelee – Maj Karman kauniita kuvia:
- Sen kirjoittaa Jussi ’Kreivi Häntä’ Hietikko. Tyyppi on lähellä bändiä, seurannut pitkään historiaamme ja nähnyt ihan meidän ekoja
keikkoja. Maj Karma on Kreiville niin tärkeä asia, että hän päätti alkaa taltioimaan tätä juttua kirjaksi. Tarkoitus olisi tehdä aika voimakas teos
siinä mielessä, että siinä olisi sekä faktaa, historiaa että niihin liittyviä tunnelmia. Ja siihen varmaan haastatellaan monia tyyppejä; kaikkia ketkä on
tässä ympärillä ja esim. mun mutsia ja meidän kolleegoja.
Taidetta perseestä
Alkaessamme puhua taiteesta, Ylppö huolestuu hieman:
- Nyt tästä tulee taas sellainen haastattelu, että ’vitun taidepelle’. Taide on sellainen kirosana tässä rokkikulttuurissa.
Maj Karman kauniita kuviakin ollaan vähän väliä leimaamassa taidebändiksi. Syynä tähän on ilmeisesti se, että eiväthän promokuvissaan
meikatut ja kaapuihin pukeutuneet, oudosti nimetyt miehet voi muuta olla kuin taidehörhöjä. Vai?
- Taidebändi on helvetin kummallinen leima. Ei ole mitään pahaa olla taidebändi, on olemassa paljon hyviä bändejä, jotka luetaan taidebändeiksi.
Minkä takia en kauheasti tykkää puhua taidebändistä Maj Karman kauniiden kuvien yhteydessä on se, että se on täysin harhaanjohtava nimike siinä mielessä,
millaiseksi taiderockbändit yleisesti mielletään. Mun mielestä esimerkiksi Kuusumun Profeetta on taiderockbändi, emme me. Eikä Kuusumun kohdallakaan ole
kysymys mistään negatiivisesta pätkääkään.
Taidebändi-nimikkeessä on Ylpön mukaan kyse myös ulkoisesta habituksesta:
- Eihän kellekään ole tullut mieleenkään kutsua Kotiteollisuutta taidebändiksi tai Jouni Hynystä
suureksi taiteilijaksi. Jos kuitenkin mietitään, kuinka suuri ero on Maj Karmalla ja Kotiteollisuudella tai Trio Niskalaukauksella, niin ei siinä
musiikillisesti kauhean kaukana olla. Me kolme jopa käsitellään teksteissä samoja asioita... tai no, KAIKKI vitun rockbändit käsittelee samoja asioita, ei
ole mitään muita asioita kuin ihmissuhteet, Ylppö nauraa. - Me ollaan heviä, saatana!
Kännisiä biisejä todellisuudesta
Vaikka Maj Karman kauniiden kuvien lauluissa käsiteltäisiinkin vain ihmissuhteita, ovat monet kriitikot tulkinneet yhtyeen lyriikat vaikeiksi ja
kryptisiksi. Mielikuvitukseton Ylppö on kuitenkin todennut, että biisien tapahtumat ja henkilöt löytävät usein vastineensa todellisesta elämästä –
mistään sen mystisemmästä jargonista ei ole kyse.
- Ihmiset luulevat usein, että mä olen eksentrikko, mutta mä olen realisti. Näen asioita kuin asioita, ja niistä suodatan osan kirjaan ja osan
biiseihin. Kyse on vain valinnoista, Ylppö tiivistää.
Maj Karman teksteissä ei siis ole kyse mistään A. W. Yrjänä -tason mystiikasta. Toisaalta Ylppö myöntää itsekin sen,
että osa sanoituksista jää jopa hänelle epäselviksi:
- Esimerkiksi Liskokuninkaan poika on kirjoitettu kännissä. Ei siitä ota mitään selkoa.
Todellisten tapahtumien lisäksi Ylpöllä on tapana upottaa biiseihinsä tunnettuja ihmisiä ja sitaatteja esimerkiksi näytelmistä ja muista lauluista.
Maj Karman kappaleissa on löydettävissä viitteitä mm. Pulp-yhtyeeseen, Kalervo
Palsaan, Elena Leeveen ja Buster Keatoniin. Entä mitä pitää tehdä
päästäkseen mukaan Ylpön lyriikoihin?
- Pitää astua oikeaan aikaan oikeaan kohtaukseen, herra tiivistää.
Listaa omista suosikkisanoittajista Ylppö ei osaa, tai halua, nimetä:
- Suosikkisanoittaja riippuu suosikkikirjailijani tavoin päivästä. En halua listata. Se olisi hulluutta. Lista olisi kaiken lisäksi todella pitkä.
Vituttaako tämä vastaus?
No, kyllä jokseenkin...
- Tänään vaikutuksen teki Luke Haines. Unohdettuja hyvyyksiä ovat Kumikamelin
Koponen ja sellainen tyyppi kuin Nikolai Blad. Ja onhan niitä tietysti raivostuttavan kaunis lista muitakin...
Jokaisen goottitytön unelma
Kun puhutaan Herra Ylpöstä, kääntyy keskustelu ennemmin tai myöhemmin yhteen sanaan: Rocktähti.
- Toi rocktähti-teema on alkanut oleen mulle jo melkein riippakivi. Mä saan aina vastata Rocktähti-kysymyksiin, mutta kyllä toi trilogia pitää loppuun
viedä. On tulossa todennäköisesti vielä Rocktähden kuolema -kappale, Ylppö toteaa.
Itseironiset biisit ”Rocktähti” ja ”Liskokuninkaan poika” saivat alkunsa Kauko Röyhkän päähänpinttymästä:
- Kauko sitä mulle yhteen aikaan hoki että sä olet tommonen Morrison, ja että pitää mennä valokuviin missä pitää ottaa paita pois ja niin edelleen.
Mutta ei meillä sentään ole mitään markkinakoneistoa sen takana tai mitään, Ylppö virnistää.
Eli vielä ei ole mahdollisuutta saada Herra Ylpöstä julistetta, jossa mies on krusifiksilla?
- Ei ole kyllä sellaista... On tullut tuota pakkiakin jo..., herra nauraa ja viittaa vatsaansa.
- Mulla on oikeastaan kahden vuoden päästä tarkoitus olla finninen läski. Totuushan on se, että pelkästään sen takia mä en pidä vyölaukkua, että
mä olen sinkku. Pakko löytää elämänkumppani ensin.