Tinkimättömät tyylipaskiaiset
Orkesteri nimeltä Maj Karman kauniit kuvat on perinteisesti herättänyt ihmisissä
varsin vaihtelevia tunteita: toiset ylistävät ryhmää taiteellisen ilmaisun
huipentumaksi. Toiset taas kiroavat moiset hameissa hölmöilevät friikit
alimpaan helvettiin. Mutta miten orkesteri itse näkee imagonsa ja miten se näyttäytyy
bändin uudella, lokakuun puolivälissä ilmestyneellä pitkäsoitolla
Rautaneito?
Maj Karman kauniiden kuvien puhemies ja vokalisti herra Ylppö on huolestunut.
Kukaan ei ole vittuillut orkesterille heidän uudesta levystään,
Rautaneidosta.
- On erikoinen tunnelma. Vasta yhden arvion olen lehdessä nähnyt, sekin
positiivinen. Tämä on ehkä elvistelyä, mutta en ole kuullut yhtään
negatiivista kommenttia. Huolestuttavaa, koska jos kansa on tuota mieltä niin
kriitikot varmasti haukkuvat, Ylppö miettii.
Ylppö ei usko, että yleisön kritiikittömyys johtuu siitä, että Maj
Karman olisi solahtanut valtavirtaan. Lähtökohdat ovat pysyneet jo kymmenen
vuoden ajan samanlaisina. Maj Karmalaisena olemisen vaikeus on kuulemma väärin
perustein lyödyssä taidebändin leimassa.
- Kyse on kuitenkin suoraviivaisesta ja ehkä tylystäkin musiikista. Ehkä
ihmisten on nyt helpompi lähestyä meitä, kun biiseissä on enemmän
melodiaa. Olemme perinteisesti pitäneet musiikista, joka perustuu rytmiin ja
maanisuuteen, melodia on ollut toissijainen asia, Ylppö analysoi.
- Hyvä esimerkki on kappale Valaiden laulu meidän edelliseltä levyltämme,
Ääreltä, jossa oli alunperin kaunis laulumelodia. Biisi kuulosti täysin
typerältä, mutta kun tilalle otettiin puheenomainen, hyvin toteava laulu,
saatiin kappaleen maanisuus ja kokonaisuus palautettua, Ylppö selvittää.
Nyt tätä ongelmaa ei ole. Melodioita on saatu Ylpön mielestä upotettua
Rautaneidolle mukaan, mikä tekee levystä helposti lähestyttävän ja yleensä
tähän on liittynyt myös kaupallinen menestys.
Ärsyttävä imago
Maj Karman kauniit kuvat koetaan edelleen kuitenkin vaikeaksi palaksi. Osittain
Ylppö pistää tämän pitkänhankalan nimen piikkiin, mutta myös sällien
erikoisella ulkonäöllä lienee vaikutusta.
- Meidän on edelleen vakuuteltava ihmisille, että kyseessä ei ole mikään
taidebändi tai Sir Elwoodin hiljaiset värit -niminen bändi. Todennäköisesti
olemme suurelle yleisölle edelleenkin ärsyttäviä, koska teemme kaiken
juuri niin kuin huvittaa: heitämme hameen päälle ja meikkaamme, jos
huvittaa. Eivätkä edelliset ole edes mitään radikaaleja juttuja, Ylppö
lataa.
Ylppö näkee tässä kaikessa jotain omaleimaisesti suomalaista. Toisaalta
taas pääkaupunkiseudulla Maj Karmasta on yritetty tehdä jopa jonkinlaista
ilmiötä.
- Kattokaa, nuo on ne mustahuuliset. Nuo on niitä, jotka käyttää niitä
kaapuja. Nuo on ne Satakunnan synkät jätkät, Ylppö imitoi.
Ylppö uskoo nuorten tajuavan paremmin rokkiin liittyvän teatraalisuuden. Tämä
ei kuitenkaan tarkoita epäaitoa keikarointia, vaan sitä, että on nimenomaan
epäaitoa olla keikaroimatta, koska ihmiset haluavat nähdä show'n. Ylpön
mukaan Maj Karma onkin ryhmä totaalisen tinkimättömiä tyylipaskiaisia.
- On juhlatilaisuus pukeutua levynkansiin tai keikalle. Pahin keikari ja
poseeraaja on itse asiassa helvetin rehellinen. Ei kai kukaan voi väittää,
että Ville Valo ei pitäisi poseeraamisestaan, Ylppö pohtii.
Oodi ihmissuhteille
Maj Karma ei laula rakkaudesta, vaan ihmissuhteista. Sinkkulohkaisu Romanssi
kertoo kaverista, joka on hylännyt rakkauden ja romanssin käsitteet, mutta
toisaalta palaa niihin jatkuvasti. Ylpön mukaan on kyse ristiriidasta.
- Kylmästi sanottuna Romanssi on parisuhteenvastustuslaulu. Parisuhde on
illuusio, joka kestää vain hetken. Kyllä siinä elää pystyy, mutta eihän
se enää ole parisuhde, vaan liian kahlitseva asia, Ylppö lataa.
Ylpön ystäväpiiriin ei tällä hetkellä lukeudu henkilöä, jolla olisi
kaikki seurustelun suhteen reilassa. Mies ei kuitenkaan osaa sanoa onko tämä
ajan merkki, nykypäivälle ominaista.
- Kun en tiedä menneistä enkä tulevista, niin en voi tuohon vastata. Siihen
ei osaa vastata edes Tommy Taberman, eikä pataljoonallinen Tommy Tabermanneja,
Ylppö heittää.