MAJ KARMA ei pelkää ukkosta
Kello on yksitoista aamupäivällä ja Herra Ylppö haluaa kaljan.
- Jos haisen paskalta, se johtuu siitä että olin eilen kirjaimellisesti yltäpäältä lehmänpaskassa, Ylppö huomauttaa.
- Me tehtiin Kylmäkoskella videota Ukkonen-kappaleesta, joka on tutkielma pelosta. Niinpä videossa tapahtuu merkillisiä asioita ja
siitä tuli sontaiseksi. Kaaduin kuvauksissa tosiaan naamalleni paskaan.
Ukkonen on Maj Karman uuden albumin nimibiisi. Maalis- ja huhtikuun aikana äänitetty levy tarjoaa jälleen kerran uudenlaista Maj Karma
-musiikkia, jossa palataan ajassa taaksepäin jopa punk-aikoihin. Kyse on myös yhtenäisestä tarinasta, jonka päähenkilö muistuttaa -
yllätys yllätys - hyvin paljon Herra Ylppöä.
Ukkonen-albumin kansi on kuin pienikokoinen elokuvajuliste. On uhkaavaa ukkosen maalaamaa taivasta, on aavemaisia rakennuksia ja on
neljän päähenkilön kasvot. Ja kun Ukkosta kuuntelee, se avautuukin musiikilliseksi elokuvaksi, läpi levyn kulkevaksi tarinaksi.
- Levy alkoi tosiaan muistuttaa niin paljon elokuvaa, että me teimme siitä nettiin jopa kuusi minuuttia kestävän trailerin, Herra
Ylppö sanoo. - Tämän levyn jokaisella biisillä seikkailee sama henkilöhahmo, mutta juoni on jätetty tarkoituksella avoimeksi - tosin
sen pystyy rakentamaan mielikuvituksessa aukottomaksi. Mutta antaa ihmisten muodostaa oman fiiliksensä koko stoorista, ei anneta
valmista ratkaisua.
Mutta miten pitkälle levyn päähenkilö on Herra Ylppö?
- Minähän olen kirjoittanut levyn tekstit, ja tietenkin olen käyttänyt itseäni mallina. Juttelin kerran A.W. Yrjänän kanssa ja se
ihmetteli, kuinka mä pystyn laittamaan biiseihini niin paljon itsestäni. Että eikö minulla ole itsesensuuria, että ainakin hänen on
pakko pukea omat juttunsa runollisempaan muotoon tai symboliikkaan. Minulla pelaa itsekritiikki päinvastoin. Jos en ole antanut
tarpeeksi omaa itseäni biiseihin, laulu on turha. Ei mitään turhaa lätinää! Kyllä mukana täytyy olla sydänverta, jopa silloinkin kun
biisi ei ole vakava ja siinä on huumoria.
Rocktähti sekoaa -kappaleessa Ylppö viittaa itseensä hyvinkin suoraan. Tarinan munaa näyttävä rocktähti alkaa tehdä töitä Helsingin
Sanomille, ja nykyäänhän Ylppö tunnetaan myös Hesarin Nyt-liitteen kolumnistina.
- No okei, en pidä itseäni oikeasti rocktähtenä, joten kyseessä on sittenkin osittain kuvitteellinen hahmo. Laulun tyyppihän seikkaili
myös meidän Rautaneito- ja Metallisydän-levyillä, missä hän irvaili Hesarin kolumnisteille. No, nyt hän on itsekin sellainen ja
trilogia on valmis. Toisaalta tämä ei varmaan jää tähän. Ehkä teen kappaleen Rocktähden kuolema, jonka jälkeen olisi tietenkin pakko
tehdä myös biisi Rocktähti iskee jälkeen. Aikanaan voisi tehdä kokoelmalevyn, joka sisältää pelkästään näitä rocktähteydelle
vittuilevia biisejä.
- Ukkoselta löytyy muitakin jatko-osia vanhaan musiikkiimme. Aavasaksa-biisi on selvästi jatkoa Sodankylä-kappaleelle. Tarina jatkuu,
mutta se jää vieläkin kesken, joten siihenkin täytyy kirjoittaa kolmas osa. Aavasaksan lopussa viitataankin, että tuo kolmas osa
tapahtuu Madridissa. Ja lisää jatkumoisia: tämä on kolmas levymme, jolla puhutaan Hesarista. Isoja täytyy aina vähän tökkiä, vaikka
luen itsekin Hesaria säännöllisesti. Rocklehtiä en sen sijaan töki, koska en jaksa lukea niitä. Pää on muutenkin niin täynnä rockia.
Ei jaksa tutkia juttuja kollegoista. Paljon mieluummin lukee elokuvalehtiä.
Ylppö kertoo saaneensa Ukkonen-levyn päähahmoon vaikutteita itsensä lisäksi myös isoisästään Penasta, joka oli tatuoitu, salskea
merimies. Isoisä lauloi tumman komealla äänellä, ja hän oli Ylpön lapsuuden sankari.
- Voi tuntua hieman pelottavalta, että katson näiden laulujen kanssa omaa elämääni romantisoiden. Toisaalta olen yrittänyt olla
mahdollisimman rehellinen. Levyhän lähtee käyntiin biisillä Sid ja Nancy, joka kertoo nuorena kapinoimisesta. Olen ollut aikanaan
tarkkisnuori ja ongelmanuori. Koulut ei kiinnostaneet vitun vertaa ja mopo karkasi heti käsistä.
- Tuon ekan kappaleen kertosäkeessä mainitaan sana vapaus ja levyn viimeinen kappale Kokki, varas, vaimo ja rakastaja loppuu sanoihin
"tarvii vapauden". Vapaus onkin yksi levyn monista teemoista. Ihmistä ei pitäisi rajoittaa. Kannatan seksuaalista vapautta ja sitä,
että ihminen oppii elämään eri vapauksien kanssa. Rajoitukset ahdistaa minua, mutta ymmärrän myös sen, että rajat tietyllä tavalla
vapauttaa. On tärkeää, että ihminen määrittelee omat rajansa ja löytää hyvän arjen. Bileitähän löytää aina, mutta hyvä arki merkitsee
hyvää elämää. Jos alkaa miettiä, että on pakko päästä nussimaan yhtä aikaa seitsemää huoraa, se tie on loputon. Mutta jos päättää
vaikka asua maaseudulla ja elää sitä elämää, se on myös vapauttava valinta. Ei tarvitse miettiä, että tuolla tapahtuu sitä ja sitä,
koska se ei kuulu enää minun elämääni.
- Useat tekstit käsittelevät tosiaan omia tekemisiäni, mutta joskus aiheet löytyvät lehdistäkin. Vuonna 2030 -biisi syntyi, kun luin
uutisen lääkkeestä, joka muuttaa unirytmin ja jonka ansiosta pystyy valvomaan kolmekin päivää. Sotilaat jaksavat painaa metsässä ja
sehän on aikamoinen etu vihollista vastaan. Pystyy olemaan koko ajan tappokone. Se oli minusta järjettömän pelottava ajatus. Sehän
johtaa siihen, että firmatkin alkaa käyttää sitä lääkettä. Samaten opiskelijat haluavat syödä samoja pillereitä valmistuakseen
lyhyemmässä ajassa. Kaiken täytyy olla tehokkaampaa ja nopeampaa, ja silloin ihmiset ajetaan nurkkaan.
- Kyllä mä olen oikeasti huolissani tulevaisuudesta. Mutta toisaalta ihmiskunta katoaa maan päältä ennemmin tai myöhemmin, joten
jatkuvassa pelossa on turha elää. Loppu on kuitenkin edessä. Samalla täytyy muistaa, että eihän ihmiset omista maapalloa - mistä tuli
mieleen, että Tom Cruise on ostanut palan kuuta. Se on okei, mutta olen miettinyt, kuka sen on myynyt hänelle.
Ylppö kertoo kirjoittaneensa uuden levyn tekstit kahdessa viikossa. Stoorit elivät jo valmiiksi päässä, joten varsinainen työ sujui
nopeasti.
- Menin kotikuntaani Harjavaltaan ja heräsin aamulla aikaisin. Pistin demon pyörimään ja kirjoitin sanoja kuuteen asti illalla. Sitten
lähdin kävelemään metsään, ja teksti alkoi elää ja muuttua päässä. Kun palasin takaisin, korjasin sanoituksen lopulliseen muotoon ja
lauloin treenikämpällä siitä demon. Se sujui vaivattomasti. Mä olen deadline-tyyppi ja päivärutiinit sopii minulle hyvin kunhan niistä
pääsee tarvittaessa eroon.
HUUTAMISEN TAITO
Ukkonen on musiikillisesti selkeästi rockimpi ja jopa punkimpi kuin Maj Karman edelliset levyt.
- Me ei tosiaan haluttu tehdä yhtään balladia tälle levylle, Ylppö sanoo. - Sodankylä oli Maj Karman mittapuulla poplevy, nyt me
halusimme mukaan kiihkoa ja energiaa. Mutta kyllähän biiseissä on myös paljon melodioita, eikä minua hävetä sanoa että tämä on
hittilevy. Ei se ole kirosana.
Kun Maj Karma oli saanut demotettua uudet biisit, se päätti etsi levylleen tuottajan, joka saisi tallennettua musiikin livemäisen
puolen. Edellisen levyn tuottanut Gabi Hakanen hallitsi hienosti lämminsävyiset popsoundit ja hän on tuottanut monia loistavia levyjä,
mutta nyt haluttiin rankempaa meininkiä. Valinta osui Illusion Rakeen, joka on kunnostautunut viime aikoina CMX:n ja Suburban Triben
tuottajana.
- Rake osasi kaivaa esille bändin metalliset vaikutteet unohtamatta herkempääkään puolta, Ylppö kehuu. - Kikkailu jäi tällä kertaa
todella vähiin, ja vihdoin pääsin huutamaankin. Täytyy myöntää, että edellisellä levyllä Gabi karsi minulta huutolaulua pois, vaikka
minä halusin karjua. Minullahan on luonnostaan käheä ääni, joka särkyy jos vedän rankemmin. Kun Sodankylää purkitettiin ja aloin
päästä vauhtiin toden teolla, Gabi lopetti äänitykset ja sanoi, että nyt täytyy pitää taukoa, että ei tuo toimi, sinähän rikot itsesi.
Rake taas innosti minua huutamaan enemmän ja enemmän. Ja kai sekin auttoi studiossa, että äänitykset alkoivat aina oluenjuonnilla.
Maj Karma ei koe ongelmana sitä, että sen musiikki elää levyltä toiselle, eikä bändin fani voi olla etukäteen varma, mitä on tulossa.
- Me ollaan koulutettu ihmisiä alusta lähtien siihen, että tämä bändi vaihtaa linjaansa ja muuttuu koko ajan. Mulla on sellainen
fiilis, että meidän fanit jopa haluaa että tämä on pikkuisen yllätyksellinen yhtye. Tosin nyt kun meidän kuulijamäärä on kasvanut,
vanhoja faneja voi vituttaa se että me ei olla enää pienen piirin bändi. Mutta se on niiden ongelma.
- Muuttumista kuvaa sekin, että me ei olla edes päätetty että Maj Karma on bändin lopullinen nimi kuten ei ollut Maj Karman Kauniit
Kuvatkaan. Ehkä me ollaan parin vuoden kuluttua pelkkä Karma tai ehkä meillä ei ole lainkaan nimeä. Käytetään tunnuksena pelkästään
sitä kruunun kuvaa.
- On aina ajateltu, että vain sooloartisteilla on etuoikeus vaihtaa bändin nimeä. Me ajateltiin, että miksi mekään ei voitaisi, ja
niin me tiputettiin se Kauniit Kuvat pois nimestä. Me saamme tehdä tehdä mitä huvittaa. Tehdään vaikka seuraava levy nimellä Tero
Alanko Säätiö (Soundin Tero Alankohan on kotoisin Ylpön kotiseuduilta).
PIMEYDESSÄ ON VALO
Maj Karman musiikissa on ollut aina synkkiä elementtejä, mutta tummuudessakin voi olla kauneutta. Bändin pitkäpartainen kitaristi
Häiriö säveltää uhkaavia riffejä, joista Ylppö kertoo löytävänsä usein nimenomaan kauneutta.
- Monesti käy, että monet kokevat meidän kauniit juttumme synkkinä. Mutta tummuuden joukossa pilkahtaa valoakin, ja kyllä mun mielestä
teksteissä täytyy olla myös toivoa, Ylppö myöntää. - Minua naurattaa se, että rokkarit valittaa usein meidän elävän synkkiä aikoja.
Keskiaika oli oikeasti synkkää aikaa, ja eihän tässä tarvitse mennä kovin pitkälle menneisyyteen kun Suomi oli sodassa. Nyt eletään
valoisia aikoja ja kaikilla on iPodit ja läppärit.
- Kun uudelta albumilta julkaistiin ekana singlenä Rukous-biisi, monet pitivät sitä painostavana. Oikeasti kappaleen on tarkoitus on
herättää toivoa. Pienenä lapsena luettu rukous herättää turvallisuuden tunnetta. Sama ideahan on nimikappaleessa Ukkonen. Jätä pelko
taakse, kokeile kaikkea uutta! Tosin se ei tarkoita, että täytyisi kuunnella muiden neuvoja. Ihmiset sanovat, että ei kannata ajaa
tuota reittiä, että tuota toista tietä pääsee nopeammin perille. Mutta minäpä haluankin ajaa sitä pitempää tietä, vaikka siinä ei ole
käytännössä järkeä. Tai sama kuin lehdet antaa kaksitoista vinkkiä parantaa seksielämää. Ei se niin toimi. En usko poppaskonsteihin.
Sadomaso-risti keskellä kämppää voi toimia viikon, mutta sen jälkeen se jo kyllästyttää. Ja miksi kävellä levykauppaan ostamaan levy
kun sen voi ostaa netistä? Mutta ehkä onkin hauska kävellä levykauppaan, kokea uusia asioita sen matkan aikana.
Ylppö myöntää, että joskus Maj Karman synkkyys on jo niin painostavaa, että valoa on vaikea nähdä. Uudelta levyltä löytyvä Musta
joutsenlaulu on jo niin lohduton laulu, että siitä on tullut muutamille kuulijoille oikeasti paha olo.
- En tiedä, voiko sitä edes soittaa keikoilla. Haluaako ihmisille antaa illalla niitä fiiliksiä? Kappalehan kertoo tämän päivän
vainoharhoista. Tarinan henkilö ei viihdy missään, hän ei osaa olla paikallaan. Hän vain pelkää ja on todella hukassa. Häiriö sävelsi
biisin ja demotti siitä täysin valmiin version. Kun kuuntelin sitä, mulla tuli heti kauhean paha olo ja halusin purkaa sen fiiliksen
tekstiin. Sanoitus syntyi todella nopeasti, ja jälkeenpäin ajattelin että huh huh, onpa synkkää. Linnuthan edustavat ihmisille
vapautta, mutta lintuinfluenssa myötä ne ovat alkaneet pelottaa meitä. Kukapa haluaisi löytää kuolleen joutsenen.
- Mutta pelolle ei saa antaa valtaa eikä meidän levyn synkkien kohtien takia kannata hirttäytyä. Synkissäkin asioissa on valoisa,
viihdyttävä puoli. On aina edes toivo paremmasta. Vaikka makaa naama lehmänpaskassa, voi lohduttautua sillä että pian pääsee suihkuun.
- On viihdyttävää lukea kirjaa, joka alkaa sillä että mielisairaalasta vapautunut tyyppi on paskantanut housuihinsa ja se ajaa kännissä
tapaamaan huoraa. Hyvä asetelma, siinä on vaaran tuntua! Samaan mekin pyrimme. Mokoman jätkät kävivät joskus katsomassa meidän keikan
Tampereella. Minulla oli järjettömän hauskaa sillä keikalla, mutta Mokoma sanoi että vittu kun se näytti vaaralliselta.
- Juonen kuljettelusta vielä sen verran, että jos Ukkonen-levyä tutkii kuin kirjaa tai elokuvaa, jotkut kappaleet tarjoavat aivan
selkeää eteenpäin menemistä. Ukkonen-biisissä loppuu suhde, ja seuraavassa Attentaatti-kappaleessa rakas nähdään jo jonkun toisen
kanssa. Silloin sanotaan että haista paska, mulla on ikävä sua.
- Rakkaudesta on kyse myös biisissä En tahtoisi olla täysi ääliö, joka on jakanut mielipiteitä paljonkin. Toisten mielestä se on
täysin turha, toiset pitää sitä helvetin hyvänä. Se paljastaa yksinkertaisesti sen, että rakkaus tekee ihmisestä idiootin. Mutta
laulu sisältää lisäksi sen kauniin perusajatuksen, että "meidän täytyy miettiä, kuinka kohtelemme toisiamme". Tuo voi kuulostaa
jeesustelulta, mutta kyllä ihmisten pitäisi oivaltaa se. Se tekisi maailmasta paremman paikan.
Ylppö myöntää itse oppineensa tuon asian kantapään kautta, ja hänestä yhä tuntuu että tiettyjä asioita täytyisi pyytää anteeksi
vuosienkin jälkeen.
- En ole ollut koskaan koulukiusaaja ja olen aina inhonnut sellaisia. Mutta jos bändi olisi menestynyt ollessani nuori, olisin
luultavasti ollut ainakin jonkin aikaa todellinen mulkku. Olisin maksanut kaikki riistämiset takaisin. Kun oli 18-vuotias,
tunne-elämä ei tosiaan ollut kehittynyt vastaavalle tasolle.
- Erään kaksi vuotta kestäneen suhteen päättyminen kuvaa hyvin silloista tapaani hoitaa asioita. Tyttö oli hirveän rakastunut minuun,
mutta minulla oli ahdistunut fiilis. Olimme tytön vanhempien kämpillä, enkä pystynyt purkamaan pahaa oloani. Kun tyttö meni käymään
toisessa huoneessa, minä vain laitoin kengät jalkaan, sidoin nauhat ja kävelin pois. Kävelin pitkän koivukujan päähän ja näin, miten
tyttö etsi minua joka paikasta. Yhtäkkiä se näki minut ulkona. Minä heilutin kädellä ja kävelin pois. Se kahden vuoden suhde loppui
siihen. Jälkeenpäin olen kelannut, miten saatoin olla noin tyhmä ja julma.
KUN TARUT KUOLEVAT
Maj Karman saama kritiikki on ollut yleensä positiivista, ja haastatteluissakin on korostettu yhtyeen merkitystä ja tärkeyttä. Herra
Ylppö huomauttaa muistavansa yhden hyvin negatiivisen arvostelun. Soundi nimittäin tyrmäsi täysin Sodankylä-levyn.
- Tuli hetkeksi fiilis, että olenko käynyt nussimassa kirjoittajan tyttöystävää, Ylppö sanoo. - Levystä ei löytynyt mitään
positiivista, vaikka oikeasti me olimme tehneet mielestämme varsin hyvän poplevyn. Toisaalta sekin ihmetytti, että ekaa
omakustannettamme kehuttiin ja samalla vakuutettiin, että tässä on tuleva suuri suomalainen bändi. SIlloin mietti, että halutaanko me
edes oikeasti olla suuri suomalainen bändi.
- En minä hingu rocktähteyttä, Ylppö vakuuttaa. - Kyllähän tämän ikäisen ihmisen pitää jo tietää, mitä rocktähteys on tässä maassa -
varsinkin niin kauan kuin tehdään suomenkielistä musiikkia. Suomessa on vain yksi rocktähti ja se on Ville Valo.
- Ihmetyttää nuorten hinku olla jotain, julkkis. Vitun siistiä, joo. Jokin aika sitten pikkutytöt istui Lostarin (ravintola Lost &
Found) rappusilla ja kiljui, että niiden täytyy päästä sisälle kun siellä on Jasse (Hybrid Children), joka on ollut ihan telkkarissa.
Paikalla oli tuttu kaveri, joka meni möläyttämään, että katsokaas tytöt, tuo jätkä on tuttu Sodankylä-biisistä. Pikkutytöt ei tienneet
mistä bändistä tai mistä laulusta on kyse, mutta ne alkoi heti kysellä, että oonko mä joku julkkis. Helvetti. Oli pakko lähteä pois.
- Olen tosiaan yrittänyt olla julkisuudessa vain silloin kun on tarpeen. Mutta saa nähdä, milloin tässä notkahtaa. Minähän tosiaan
kirjoitan kolumneja Hesarin Nyt-liitteeseen ja sen yhteydessä on aina naamakuva, mutta luojan kiitos se on niin pieni, ettei siitä
tunnista minua. Onneksi Helsinki on sen tyylinen kaupunki, että siellä Villekin saa olla rauhassa puhumattakaan minusta.
Herra Ylppö myöntää, että vaikka hän ansaitsee rahansa musiikilla, hän pitää usein itseään yhä sinä nuorena tarkkiskundina, ei oikeana
taiteilijana.
- Mutta haaveitahan minä tässä toteutan. Kun istuin pikkupoikana kesäisin laiturilla, kuuntelin vastapäisellä rannalla olevan
tanssipaikan ääniä. Siellä kävi Pelle Miljoonaa, Hassisen Konetta ja Hanoi Rocksia. Se oli tarunhohtoinen maailma. Olin kahdeksan
vanha ja halusin rocklaulajaksi. Nyt olen sellainen, mutta toisaalta tajuan, että jossain vaiheessa minun täytyy olla jotain muutakin
kuin rocklaulaja.
- Sen olen jo huomannut, että rockissa ei ole paljoakaan tarunhohtoa. Keikkamestojen takahuoneissa ei ole mitään romanttista, eikä
arvostamani muusikotkaan ole toisesta maailmasta. Käyn kaljalla tai kahville Tuomari Nurmion ja Kauko Röyhkän kanssa, ja arvostus
säilyy, mutta nekin on paljastuneet tavallisiksi ihmisiksi.
- Ehkä yksi mahdollisuus olisi alkaa kirjailijaksi. Haluaisin oikeasti kirjoittaa keskinkertaisen kirjan. Se olisi mahtavaa! Maailma
on niin täynnä hyviä kirjoja ja mestariteoksia, että keskinkertainenkin kirja olisi hemmentin hyvä suoritus.
Itse asiassa Ylpöllähän on ollut jo pitkään työn alla kirja, joka odottaa lopullista työstämistä. Miestä harmittaa, että kustantaja
vuoti julkisuuteen tiedon kirjan ilmestymisestä liian varhain. Kirjan kohdalla Ylppö ei halua noudattaa mitään deadlinea. Se on valmis
sitten kun se on. Siihen haluaa keskittyä rauhassa.
- Olen miettinyt, jos siihen voisi keskittyä tulevann kiertueen välipäivinä, mutta tuskinpa niin tulee käymään. Kauko Röyhkä on
sanonut minulle, että kannattaa keskittyä kirjoittamiseen, että se on vanhuuden turva. Minusta tuntuu, että sen varaa ei kannata
laskea paljoakaan.
Sen varaan ei myöskään kannata laskea, että Maj Karma lähtisi valloittamaan ulkomaita. Bändin kitristi Häiriö toteaa, että ainahan
sitä olisi kiva kokeilla ja se toisi lisäkokemuksia, mutta Ylpön kielitaito ei riitä siihen.
- Se on totta, Ylppö myöntää. - En pysty ilmaisemaan itseäni tällä tasolla kuin suomeksi.
FESTARIN OMISTAJAT
Maj Karmahan on siitä onnekas bändi, että sillä on jopa omat festarit, jotka on järjestetty Harjavallassa jo viitenätoista kesänä.
Juhlien maine on kasvanut vuosi vuodelta, mutta bändi haluaa pitää kiinni tapahtuman intiimimmästä puolesta.
- Me ei tosiaan haluta niiden paisuvan, ja viimeiset viisi vuotta on pidetty kiinni samasta yleisömäärästä, Häiriö sanoo. - Kaikki
puhuu Karmarockista, mutta meille riittää 2500 lippua. Mehän itse valitsemme sinne esiintyjät, ja ainoa sääntö on että Maj Karma
esiintyy aina siellä. Sehän on lähes ainoa keikka kotiseudulla.
- Karmarockissahan ei ole mitään pääesiintyjää, joten viimeinen esiintyjä ei ole välttämättä se isoin nimi. Kun meillä oli Apulanta
keikalla, se soitti myöhään iltapäivällä. Me yritetään tehdä soittojärjestys ihan sen mukaan, millainen musiikki sopii päivälle ja
mikä illalle. Pääasia, että itse ei esiinny kovin myöhään. Kun itse järjestää hommaa, haluaa keikan jälkeen relata.
Heinä-elokuun vaihteessa järjestetty Karmarock oli taas tänä vuonna menestys, jota piti tietenkin juhlia kunnolla.
- Kun purimme festarilavaa sunnuntaina, paikalle pamahti Zen Cafen Putro, Ylppö kertoo. - Kun lauantaina festarin isäntänä ei pystynyt
juomaan viinaa, asia piti korjata Putron kanssa. Kun Harjavallan ravitsemusliikkeessä ei ollut ihmisiä, menimme porukalla Poriin.
Tultiin hirvittämään humalaan, ja näin yhden ravintolan seinällä hienon kehyksissä olevan valokuvan, joka oli otettu samassa sessiossa
kuin Doorsin Morrison Hotel -levyn kansi.
- Jostain syystä kuvittelin, että minulla oli oikeus omia taulu itselleni. Nappasin sen reunoista kiinni ja päätin repäistä kuvan irti.
No, hökötys olikin liimattu seinään. Lasi lensi rämähtäen lattialla, kehykset jäivät käsiini, kuva repesi palasiksi ja seinään jäi
kamala jälki. Tungin ryppyisen kuvan povariini ja lähdimme kaljat juotuamme ulos. Portsari juoksi minut kiinni todella vittuuntuneena.
Pidä se kuva mutta anna puhelinnumero niin saat laskun. Siis erittäin fiksua toimintaa!
Tulevalla rundilla Maj Karma lupaa yrittää skarpata, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä tapahtuu.
- Joskus meillä on keikkamatkoilla aivan hirveää... Tai hauskaa. Katsotaan, miten asiat luonnistuvat syksyn rundilla. Rumpalimme
Savolainen on bändin alkoholisoitunein mies, ja hän on uhannut olla selvä jätkä koko kiertueen ajan. Sinänsähän meitä ei ole pidetty
kovin riehakkaana bändinä, mutta Metallisydän-rundilla asiat lipsahti oikeasti käsistä. Miksaajamme sanoi että hän ei enää jaksa meitä
- ja se mies on sentään miksannut Popedaakin.
- Joensuun Popmuusikoiden majoitusdiilikin irtisanottiin meidän takiamme. Kannoimme huoneista kaikki huonekalut käytäville ja pidimme
sitten kunnon bileet. Jokainen muu hotellin asukas lähti pois, ja hotelli ilmoitti että sinne ei tule enää yhtään rockbändiä. Tuon
takia meillä ei ole käsittääkseni asiaa Ilosaarirockiinkaan pariin vuoteen.
Maj Karman keikat ovat kehittyneet vuosi vuodelta primitiivisempään suuntaan, eikä lavalle haluta nytkään mitään ylimääräistä. Riittää
kun bändi rokkaa ja antaa iloa ihmisille.
- Tulevalla rundilla on se erikoinen piirre, että kitarakamat tulee olemaan paskana joka kaikealla, Häiriö lupaa. - Yleisön tarvitsee
varautua siihen, että keikan loppupuolella aikaa kuluu laitteiden korjaamiseen.
- Kyllähän Maj Karma on yhä opiskelijakaupunkien bändi, vaikka skaala kasvoikin Sodankylä-levyn menestyksen jälkeen laajemmaksi.
Huittinen on ainoa paikkakunta, jonne me ei mennä keikalle alle sadantuhannen euron. Kun olimme bändin alkuaikana soittamassa siellä
pienessä rocktapahtumassa, siitä kirjoitettiin paikallislehteen sivun juttu. Yli puolet jutusta keskittyi meidän haukkumiseen.
Toisaalta jos muistelee sitä vanhaa aikaa, ehkä kirjoittaja olikin oikeassa.
- Yleisesti ottaenhan meillä kaikki on sujunut liiankin helposti ja vaivattomasti. Se panee odottamaan, milloin tulee se hirveä
takaisku. No, takaisku oli esimerkiksi se, että edellisen levyn ilmestyttyä Aki Kaurismäki lupautui ohjaamaan Sodankylä-biisistä
videon, mutta eihän se toteutunutkaan. Mutta se varsinainen iso takaisku, se on vielä edessä!