MAJ KARMA
31.3.2007 Foxia, Oulu
Maj Karman nousujohteista uraa on ollut ilo seurata sivusta. “Vain yhtenä uutena
suomalaisen rock-skenen outona lintuna” aloittaneesta yhtyeestä on kasvanut ajan saatossa yksi valovoimaisimmista ja omaperäisimmistä
artisteista kotimaamme kamaralla. Ylpön ja kumppaneiden ulosanti on tiivistynyt eheämmäksi, kun terävät kulmat ovat vähitellen
hioutuneet sileimmiksi, rosoisuus korvautunut tarkkuudella ja räyhäämiset vaihtuneet melodioiksi. Olikin yllättävää huomata, että
livenä Maj Karma kuulostaa edelleen silti enemmän punk- kuin rock-yhtyeeltä ja potkii kappaleita ympäriinsä ihan kuten uransa
alkuaikoinakin. Kaupallinen, laskelmoitu tai tarkoituksenmukainen eivät ole adjektiiveja, joita ainakaan livekeikan jälkeen helposti
assosioisi Maj Karman asiayhteyteen.
Foxiaan raahautunut yleisö edusti yhtä kirjavaa katsausta nykypäivän musadiggareista kuin Maj Karman musiikki parhaimmillaan
suomalaisesta rock-kulttuurista. Alkuaikojen rönsylevistä pyrähdyksistä Sodankylän kaltaisiin eeppisiin tunnelmapaloihin
koostunut setti vetosi monenlaisiin ihmisiin, ja esiintyjänä Maj Karma onkin jo veteraaniosastoa. Vaikka musiikki onkin levyillä
siistiintynyt, lavalla yhtye roiskii edelleen aggressiivisesti ja virheistä välittämättä.
Alkukantainen energia välittyi hyvin lavan ulkopuolelle ja Sid & Nancyn, Attentaatin ja Kyyneleen kaltaiset
menevämmät kappaleet toimivatkin varsin tarkoituksenmukaisesti. Sen sijaan Rukous, Sodankylä ja muut slovarit
olisivat kaivanneet herkempää ja ehkä tarkempaakin esittämistapaa, sillä niiden vaikutus jäi valitettavan toispuoleiseksi. Herra
Ylpöstäkin on kehittinyt karismaattinen ja yleisöä taitavasti ohjaileva keulakuva, jonka ei tarvitse hävetä alkuaikojen huutajan
mainettaan. Kyllä mies laulaakin jo osaa, ainakin silloin kun siihen malttaa keskittyä.
Maj Karma pystyy halutessaan järjestämään mielenkiintoisen ja kuumottavan rock-show´n, mutta tällä kertaa sorruttiin aika ajoin vähän
liialliseenkin räyhäämiseen. Yhtyeen kappaleet kun ovat sävellyksinäkin jo sen verran onnistuneita, että ylimääräisiä tehokeinoja ei
tarvitsisi käyttää. Musiikki oikeuttaa jo itse oman olemassaolonsa.