Lehtijuttuja

Rumba 13/99, Timo Isoaho.

KAUKO RÖYHKÄ JA HERRA YLPPÖ
HOMMATKAA OMAT ANGSTINNE

En pysty kusemaan jos toisia ihmisiä on lähellä. Baareissa on siis hankalaa, Maj Karman Kauniiden Kuvien laulaja Herra Ylppö valittaa. Ajattele kusevasi jonkun naamalle. Se auttaa, vastaa muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä ja molemmat nauravat. Helsinkiläisbaarissa istuvat miehet ovat aikoinaan tutustuneet toisiinsa vuosittaisessa Karmarockissa. Ylpön muutettua Helsinkiin kookas viiksekäs konkari ja hennonpi kaljupäinen taiteilija ovat nähneet toisiaan yhä useammin. Rumba päätti lähteä mukaan kuulemaan herrojen tarinoita.

Miesten mielissä on päällimmäisenä Turussa vietetty vauhdikas viikonloppu.

Herra Ylppö (Y): Me ollaan rakastavaisia. Suhde alkoi Down By The Laiturissa.
Kauko Röyhkä (K): Melkein kokeiltiin seksiä, mutta ei sitten kuitenkaan päästy puhumista pidemmälle (naurua).
Y: Hotellin vastaanotossa katsottiin että nyt se Kauko vei kaljun hintin huoneeseensa (naurua). Mutta kiinnostaakohan tämä ketään? Mä kuitenkin pidän myös tytöistä. Ja pojista ja isoista viiksekkäistä miehistä (naurua).

Suhdepolitiikka unohtuu puheen kääntyessä hurjia kesäkeikkoja heittäneeseen Tehosekoittimeen.

K: Otto ja Matti laulavat mun tulevalla levylläkin. Mattiin tutustuin jo pari vuotta sitten.
Y: Kuka se niistä on?
K: Se vaaleatukkainen kitaristi. Matti antoi niiden levyn mulle, mutta Raaka-Arska eli Vaahteran Ari lainasi sen, eikä ole palauttanut. Siinähän on kai aika monentyyppisiä biisejä.
Y: Hyvä että rikkovat sen perinteisen formaatin!

Tehosekoitin tekee aina mitä haluaa.

Y: On varmaan kivaa tehdä kokoelmalevy itselleen.
K: Pääasiahan on, että jaksaa kuunnella kotonakin. Ihmisille voi syöttää mitä vaan, mutta itselleen ei niin helposti. En mä pysty yhtäkään mun levyä kuuntelemaan alusta loppuun, mutta on niissä kestäviäkin biisejä.
Y: Mä olen tuotoksiemme kova fani (naurua).
K: Te ootte julkaisseet niin vähän. Kyllä mäkin aluksi pidin levyistäni, vaikka ne haukuttiinkin lyttyyn. Mä olen AINA ollut naama, josta ei pidetä. Punk-aikoina ihmiset ajatteli että mä oon joku vitun opiskelijapoika, joka yrittää rokata ilman katu-uskottavuutta. Mussa ei ollut sitä Pellen kovuutta.
Y: Meitä ei ole onneksi lyöty maan rakoon. Mehän on treenattu jo seitsemän vuotta eikä me hajota koskaan. Maj Karmasta tulee suuri historiallinen nimi, joka jatkaa toimintaansa jossain muodossa: julkaisee vaikka kuvataidetta tai toimii virastossa läskeinä virkamiehinä. Uusi sukupolvi voi astua tilallemme sitten joskus. Esimerkiksi Iron Maidenhan voisi ihan hyvin olla duunipaikka niiden lapsille. Olisihan sellaista työtä mukava jatkaa.

Kauko, huolestuttavatko nykyiset hyväksynnän merkit sinua?

K: Onko mut hyväksytty? Nyt kaikki saatanan jupit haukkuu mua; Roope Lehtiset sun muut tietokonehemmot.
Y: Kuka Roope Lehtinen?
K: Eiks se pidä sitä City-lehden levypalstaa?

Mutta olit esimerkiksi Finlandia-ehdokas?

K: Ei mua haittaa mikään niin kauan kun rahat tulee oikeaan osoitteeseen (naurua). Se on sama mitä ihmiset tuolla lätisee. Ei kiinnosta yhtään.
Y: Mä taas oon herkkä. Meitä haukuttiin jossain ja musta tuntui kuin lastani olisi satutettu. Ta ei lasta, ehkä isää ennemminkin. Biisihän on tavallaan isä tai äiti, joka koulii sua.
K: Kyllä mäkin halusin aluksi kuulla ihmisten mielipiteitä. Mielenkiinto loppui kuitenkin aika nopeesti. Alku oli muutenkin hankalaa. Hain muusikoita ja multa taas kyseltiin että tuutko laulamaan Juice Leskisen kappaleita? Mä sanoin että en, mutta mulla olisi omia Velvet Underground-tyyppisiä biisejä. Sitten ne kysyi että velvet mikä. Sama kun olisi mennyt lehmille puhumaan (naurua).
Y: Velvet Undergroundin suunnaton diggailu on meille yhteistä.
K: Vuonna 1983 olin keikalla Rautalammilla. Yksi maanviljelijä diggasi Velvetiä ja mun musaa siellä. Mä menin käymään sen luona ja se esitteli mulle lehmänsä. Helvetin hieno tyyppi, jolla oli hyllyt täynnä musaa. Siitä huomasi että musiikki voi koskettaa kovaa ketä tahansa. Tai olla koskettamatta. Joskus olen naisystäville äänitellyt lauluja eikä ne tajua niistä mitään.
Y: Mulla on kanssa valistajaluonne. Yritän älyttömästi tyrkyttää ihmisille kaikkea.
K: Mimmit käsittää sen sosiaalisena eleenä: ai kun sä oot ihana kun sä annat tän mulle. Vitut! Kuuntele sitä! Se musa on muuttanut mun elämän täysin.
Y: Tästähän päästään helposti Kaukon 16.3. -biisiin.
K: Se kertoo just tästä muutoksesta.
Y: Päivämäärä on sattumalta mun syntymäpäivä. Biisissä poika hakee paketin postista...
K: Se on nimenomaan levypakkaus. Oli todella kova juttu saada se lähetys.
Y: Mäkin olen joskus noutanut postista Velvet Underground -paketin ihan tärinöissä.
K: Mä tilasin biisissä sut (naurua).
Y: Kauko onkin jumala (naurua).

ÄLÄ VÄLITÄ

Miten suhteenne musiikkiin on muuttunut vuosien mittaan?

K: Uudet yhtyeet ei svengaa. Kaikki vaan kopioivat vanhaa.
Y: Sen takia sun pitääkin kuunnella meidän Kaakao -albumi.
K: Jos kuuntelee Bluria tai Oasista niin ei ne toimi. Joku tekno soundaa robottien puheelta. Mun suhde omaan juttuun on rennompi: bändi on yksikkö, jonka kitaan heitetään ideoita ja sitten se paskantaa ulos levyn (naurua). Ei mun tarvii kun vähän laulaa.
Y: Mä taas olen suuna päänä selittämässä että mihin suuntaan biisejä pitäisi viedä.
K: Mattilan Rikun kanssa naureskeltiin että mun levysessioiden vaikein juttu on pysyä hereillä (naurua).
Y: Ekaa levyä tehdessä ei nukuttanut. Lauloin kolmetoista biisiä sisään yhdessä päivässä. Ihan älytöntä.
K: Nykyään kammottavinta on se että jotkut bändit sortuvat tekemään esimerkiksi rankkaa musaa fanien ehdoilla. Jos joku biisi pitää tehdä heleällä tyylillä niin sitten se pitää. Vitut faneista saatana. Niitä pitää nussia (naurua).
Y: Meidän kappaleista Laivat ja Saksalaista musiikkia on aivan rauhallisia eikä niitä ole oikein ymmärretty. Mun pitää siis nussia näitä ihmisiä (naurua).
K: Sano myös että miksi te juntit yritätte kuvastaa angstejanne mun kautta.
Y: Niin. Hommatkaa omat angstinne (naurua).
K: Toisten ehdoilla tekevät päätyvät junttaamaan sitä samaa paalua aina vain syvemmälle. Kurt Cobainkin varmaan kyllästyi siihen että sen pitää vaan hakata, vaikka se olisi halunnut olla vaan kadunkulmassa kitaraa soittava hippipoika. Miksi rankkuutta arvostetaan? Ja nuorena kuolemista? Sehän on helppoa. Paljon vaikeampaa on elää ja säilyttää tyylinsä. Siksi mä arvostan vanhoja blues-äijiä. Ei ne muuttuneet koskaan. Mäkään en muutu, mulla on jopa samat vaatteet päällä. On tärkeää ettei välitä KENESTÄKÄÄN (naurua).

Kertokaapa hieman rockmuusikon elämästä.

K: Ainakin se on aika helppoa. Mä olen pystynyt jo parikymmentä vuotta elättämään itseni kirjailijana ja epäkaupallisena muusikkkona. Ja moni virkamies on varmasti kateellinen saamastani pillun määrästä (naurua).
Y: Me tehdään sellaisia juttuja mihin virkamies ei pysty. Jollekin seikkailu oy:lle saattaisi olla hyvä bisnes järjestää "päivä rockmuusikkona"-tempauksia, jonka puitteissa saisi juoda viinaa ja keikistellä kameran edessä Moskova-baarissa (naurua).
K: Ei mun tarvitse välittää tavallisen elämän rajoituksista. Ajatellaanpa, että olet nobody ja kävelet yksin öisellä kadulla. Et sä voi tuosta vaan mennä kolkuttelemaan ikkunoita. Mutta jos soitat bändissä niin ehkä se ei olekaan täysin poissuljettua (naurua).
Y: Varsinkin jos olet tunnettu. Herra Ylppö ei voi mennä jokaiseen ikkunaan koputtelemaan, mutta Kauko Röyhkä voi.
K: Mä mietin aina että miten ihmiset jaksaa tavallista elämää, sillä se on aivan helvettiä.

Millaista se kammoksumanne tavallinen elämä sitten oikeastaan on?

Y: Helvettiä, usko jo (naurua).
K: Niillä on rajansa ja ne kelailee että mitä työkaverit nytkin ajattelevat. Mun ei tarvii välittää paskaakaan muiden ajatuksista.
Y: Mulla on kruunu päässä koko ajan. Tätä paidassani olevaa Maj Karman Kauniiden Kuvien tunnuskruunua mä muuten pidän nerokkaimpana suunnittelutyönäni. Onhan Don Huonoilla ja vaikka kenellä ollut tähtiä, mutta kruunua ei ole muilla!
K: Oletteko muuten huomanneet että Don Huonot pöllii multa biisin nimiä? Joku Tuulee vaikka.
Y: Tuntuu että plagioinnilla pääsee helposti pitkälle, vaikka trendeillä ratsastajat ovat oikeasti aina jälkijunassa. Trendikkyys on tyylittömyyttä.
K: Kopioijat on kuolleena syntyneitä lapsia. Sitten kun sellainen yhtye hajoaa niin niistä tyypeistä tulee hyviä levykauppiaita ja levy-yhtiön ihmisiä. Meillähän on aina ajateltu että täällä ei voi keksiä mitään itse. Suomessa pidetään neroina niitä, jotka pääsevät edes lähelle jotain ulkomaista juttua. Onneksi täällä on ollut edes muutamia omaperäisiä artisteja.
Y: Kuten minä.
K: Niin. Ja muitakin. En kylläkään viitsi sanoa nimiä.

SUOMEN JIM MORRISON

Kaukon uran mustimpiin hetkiin kuuluu se kun mies huomasi satanismi-kohun aikoihin katsovansa itseään Alibin kannessa.

K: Oltiin keikkamatkalla ja istuttiin jossain vitun Esson baarissa. Sitten me nähtiin telineessä se vitun lehti. Jutussa mua yritettiin sotkea todella ikäviin asioihin mutta tarina jäi aika kesyksi.
Y: Olit Alibissa eikä juttu ollut edes rankka!
K: Se oli sotkuista aikaa. Myös Hyvissä, pahoissa ja rumissa ne yritti vääntää musta satanistia. Oli toisaalta hyvä kokemus sukeltaa paskakaivoon oikein kunnolla. Tajusi miltä Matti Nykäsestä tuntuu. Hassuinta oli että meikäläistä yritettiin vääntää joksikin ilkeyden ilmentymäksi vaikka mä en ole koskaan tehnyt mitään pahaa! Ei mulla ole mitään vitun rikosrekisteriä. Media pelaa moraalitonta peliä.
Y: Ihmiset pyrkivät tuhoamaan kaiken erilaisuuden.

Moraalittomuudesta tulee mieleen otsikot Jamppa Tuomisesta.

Y: Se Jamppa-homma oli surullinen.
K: Jamppa oli hyväntekijä, sillä se meni auttamaan tätä poikaa. Onhan se aika saatanan anteeksiantamatonta leimata mies pedofiiliksi. Jampan nimi myy nyt, mistä tahansa on saatava juttua! Just toi että raha sanelee kaiken eikä ole mitään moraalia. On ihan sama, kirjoitetaanko positiivinen vai negatiivinen juttu. Ne ei välitä Jampasta paskaakaan, se oli juoppo, joka saa kuolla sinne.

Kauko ja Ylppö poistuvat vessaan tunnekuohun jälkeen. Miesten tullessa takaisin mietimme seuraavaa ravintolaa. Lopulta siirrymme Coronasta Moskova-baariin. Slaavilaismusiikin soidessa taustalla Ylppö esittelee Maj Karman upouutta singleä. Puhe siirtyy luontevasti Kaukon seuraavaan albumiin. Röyhkä kertoo tuottaja Riku Mattilan valinneen laulut valtaisasta biisivarastosta. Tuotoksen graafista ulkoasua ei ole lyöty lukkoon ja Kauko päättää antaa tehtävän Ylpölle. Samalla vanha mestari innostuu suitsuttamaan nuorempaansa.

K: Teidän musa on niin indietä. Ette te tuu saamaan tuolla tyylillä isoa suosiota mutta jos te tekisitte tavallisempaa poppia niin te löisitte itsenne läpi kunnolla.
Y: Katotaan nyt.
K: Sä et pääse tarpeeksi esille bändissä. Sähän olet kuin joku Jim Morrison. Ei ihmiset ole niin kiinnostuneita yhtyeen muista jätkistä, mutta sä olet vahva persoona. Mä luulen että sä sopisit elokuvanäyttelijäksikin.
Y: Itse asiassa uusimmat biisit eivät ole enää niin indietä.
K: Ainakin tällä hetkellä te olette periaatteessa samanlaista kun joku Radiopuhelimet. Aivan indietä. Joku CMX aloitti myös aivan marginaaliryhmänä. Nyt ne on helvetin isoja. Muistan kun CMX otettiin Herodes -levymerkille. Ne halusivat tulla suuriksi. Sulla on ihan samat mahdollisuudet kun Yrjänälläkin. Vähän melodiaa vaan lisää. Onhan CMX:llä rankkoja biisejäkin, mutta suuremman suosionsa ne on saaneet Ruosteen ja Pelasta maailman tapaisilla kappaleilla. Jos on kevyitä biisejä hitteinä niin ne rajutkin jutut menee läpi siellä seassa. Sä olet niin vitun älykäs että sä voit päästä vaikka kuinka pitkälle. Lisäksi sä et ole sellainen älytön hullu kuin minä... Helvetti, nyt taitaa mennä jo liikaa humalaisen tunnustuksien puolelle. Klik.