Maj Karman Kauniit Kuvat - Taiteen sijaan tylyyttä
Satakunnan äänekäs alternativekone Maj Karman Kauniit Kuvat tulee julkaisi
juuri Rautaneito nimisen albumin. Mesta.net tapasi yhtyeen laulajan Herra
Ylpön ja kitaristi Häiriön pitkän historian omaavassa
helsinkiläisravintolassa - niin pitkän ettei sen seinille lausumia sanoja
tarvinnut varoa.
Jos minulta tivataan asiaa, niin Maj Karman Kauniit Kuvat ovat tehneet uransa
parhaan albumin – aiempiin verrattuna hieman erilaisen.
- Tällä uudella levyllä on ihan helvetin rankkaa kamaa, mutta mukana on myös
melodisempaa osastoa, eli vähän kaikkea. Mitä sitten kukin on levyn tyylistä
mieltä, ei kiinnosta meitä, koska suurten massojen hyväksynnän tavoittelu ei
tee meidän elämäämme paremmaksi, Herra Ylppö sanoo.
Tylyä, ei taidetta
Levyn tekstejä analysoidessani Herran Ylppö toteaa kaiken olevan tälläkin
kertaa aina nimiä myöten totta. – Tosin mun tyyli kirjoittaa on hyvin
ristiriitainen, koska olenhan itsekin ristiriitainen tyyppi. Joten, sen
vuoksi jotkut asiat tulevat ilmaistua suoraan, kun taas toiset hieman hienotunteisemmin,
eli enemmän vertauskuvien kautta, valottaa Ylppö.
Pääkallopaikkaansa Porissa pitävällä Maj Karman Kauniilla Kuvilla on
yhtyeensä ympärillä melko harvinaislaatuista toimintaa, esimerkiksi oma
Karmarock –festivaali. – Himassa on vielä mappikaupalla toteuttamattomia
ideoita, mutta ei me kuitenkaan haluta tulla miksikään kikkailubändiksi,
jolta odotetaan aina uutta ja kummallista. Tässähän jo ollaan tavallaan
sellaisen kummallisuuden orjia. Tosin meidän musiikki on hyvinkin
suoraviivaista ja tylyä, joten kyllä me mun mielestä ollaan enemmänkin tyly
kuin taidebändi. Minä sitä paitsi vihaan taidekoululaisia, napauttaa Herra
Ylppö.
Rummutkin viritettynä
Tajutakseen Maj Karmojen syvimmän olemuksen, täytyy yhtye kokea ehdottomasti
livenä. Bändillä on maine yhtenä Suomen tiukimmista keikkakokoonpanoista. Syy
ja seuraus siihen johtuu Häiriön mielestä yksinkertaisesti siitä, että hänen
yhtyeensä treenaa muihin verrattuna enemmän. – Kyllä sen kuulee jos bändi ei
treenaa, ei siinä ole mitään salaisuutta. Jos joku ihmettelee, että miksi me
kuulostetaan keikalla paremmalta kuin joku muu bändi, niin ehkä me ollaan
paneuduttu tähän asiaan vähän enemmän. Tämä on meidän duunia, joten miksi me
tehtäisi tätä paskasti, tivaa Häiriö. – Meillä rummutkin viritetty ja jos
Häiriö haluaa Suomen kovimman kitarasoundin, niin se kyllä tekee sen asian
eteen jotain, veistelee Herra Ylppö.
Bileet edessä..
Keikkoja yhtye tekee suhteellisen harvakseltaan. Herra Ylpön mukaan, hänen
bändiään ei aivan ”pieninpiin kioskeihin” kannata roudata. – Meillä on vähän
sellainen periaate, että kun tullaan, niin tullaan kunnolla ja isosti. Lisäksi
meidän rumpalikin lyö niin lujaa, ettei pikkupaikoissa kuuluisi mitään muuta
kuin rummut, ja onhan nuo Kanttorin (bändin valomiesjäsen) valotkin aika
isot, Herra Ylppö selventää.
Vaikka Maj Karmat ovat vielä melko tuore nimi suuremman yleisön
tietoisuudessa, ei mistään bändinpoikasesta ole kyse. Bändin ensimmäisestä
keikasta tulee kuluneeksi tammikuussa 2002 kymmenen vuotta. – Me kuvattiin se
keikka videolle ja päätettiin katsoa nauha vasta kymmenen vuoden päästä. Oltiin
silloin nuoria ja varmoja siitä, että olemme kasassa vielä kymmenen vuoden
kuluttua, muistelee Herra Ylppö. – Me pidetään tammikuussa keskenämme
sellaiset runkkausbileet ja katsotaan se video, hehkuttaa Häiriö.
”Jottain se rämpyttää”
Rautaneidon ensimmäisen sinkkulohkaisun Romanssin videota kuvattiin
Porilaisessa erotiikkabaarissa. Yllättäen Herra Ylppö kertoo myös oman
äitinsä osallistuneen kuvaussessioihin. – Siellä se katteli kun poika
kekkuloi meikit naamassa rokettirollia. Olihan se hienoa, että hän pääsi
näkemään tätä meininkiä vähän lähempää. Äitini on jo yli kuuskymppinen ja
kuuntelee jotain Nick Cavea ja Pearl Jamia, mutta tykkää se meistäkin paljon.
Toisin kuin isäni, joka kuuntelee pelkästään marssimusiikkia, eikä hän ole
mun juttuja muutenkaan kommentoinut, naurahtaa Herra Ylppö. – Mun isäni on
kommentoinut näitä soittohommia jollekin asiasta kysyneelle, että ”jottain se
rämpyttää”, kertoo Häiriö huvittuneena. – Se on aika mieltä ylentävä toteamus
kun ottaa huomioon, että poika soittaa ammatikseen ympäri Suomea ja tekee
levyn joka saa kriitikot polvilleen, virnuilee Ylppö.