Maj Karman uudet sävyt
Lokakuinen maanantai-iltapäivä vetelee viimeisiään samalla kun Herra Ylppö ja Häiriö Piirinen astuvat Helsingin Esplanadin kupeessa sijaitsevaan kahvilaan. Tapaamisen syynä ei ole vieressä pidettävät Silakkamarkkinat, vaan Maj Karma -yhtyeen uusi albumi, jota raskaan rockin ystävät odottavat innolla.
Yhtyeen kuudes albumi kantaa nimeä Sodankylä. Se on aiempia Maj Karma pitkäsoittoja sävyisämpi ja monipuolisempi kokonaisuus raskasta suomenkielistä rockmusiikkia.
- Tuo sävyisämpi kuvaa hyvin Sodankylää. Sellaista lähdimmekin hakemaan. Jotkut kuvailevat levyä sanoilla "helpommin lähestyttävä", joka on usein paskan musiikin tunnusmerkki, Ylppö toteaa.
Kommunikontia huonekalujen välityksellä
Tällä kertaa aiemmin omatoimisesti levynsä tuottaneet satakuntalaiset käyttivät tuottaja-apuna Janne Halmkronaa ja Gabi Hakasta. Halmkrona tunnetaan CMX:n kitaristina ja Hakanen on vaikuttanut muusikkona Kauko Röyhkä Combo -yhtyeessä sekä tuottanut bändejä Mokomasta Neljään Ruusuun ja CMX:ään.
- Sessiot sujuivat ilman suurempia vääntöjä. Lähdimme liikkeelle kevyemmin, mutta palasimme lopulta ehtaan miesten soundiin, mikä levyltä kuuluukin, Häiriö selvittää.
- Ainoat väännöt taisivat tulla Jannelle ja Häiriölle kitarasoundeista, mutta itse en ollut silloin edes paikalla, Ylppö muistelee.
- No eihän siinä vakavampaa tapahtunut, istuimme baarissa ja keskustelimme asioista huonekalujen välityksellä. Täytyy kuitenkin muistaa, että minun näkemykseni asiasta oli huomattavasti kehittyneempi, Häiriö virnuilee.
Vaikka muutoksen tuulet ovat huuhdelleet Maj Karmaa aina nimeä myöten, muistuttaa Häiriö, että kyse on edelleen samasta yhtyeestä.
- Meille on tärkeätä, että muutosta tapahtuu jokaisella levyllä. Se saattaa olla kuulijan kannalta vaikeata, mutta minkäs mahdat. Olisi turhaa tehdä samanlaisia levyä, vaikka eihän se meidänkään koira karvoistaan pääse. On myös tärkeätä, että persoonallisuutemme erottuu musiikista, Ylppö sanoo.
Sodankylältä pulpahtaa esiin kappaleita, jollaisia ei Satakunnan saakeleilta olla totuttu kuulemaan. Progevaikutteinen nimibiisi Sodankylä sekä paikoin jopa jazzahtava Kello 18:00 edustavat uudenlaista Maj Karmaa.
- Tuo Sodankylä -kappale on vanha. Biisi on syntynyt kun olin kuusitoista ja sitä soitettiin jo Maj Karman ekoissa treeneistä, tosin hieman erilaisena versiona, Häiriö muistelee.
- Kappaleesta on olemassa monenlaisia versiota. Siitä voisi laittaa seuraavalle levylle erilaisen version. Olisi muuten hienoa, kun jokaisella seitsemällätoista albumilla olisi oma Sodankylänsä, dallaspullaa mutustava Ylppö veistelee.
Musiikillisen hienosäädön lisäksi muutosten kouriin joutuivat lehdistökäyttöön tarkoitetut promokuvat. Niitä varten Maj Karma järjesti valokuvauskuvaussession sikalassa isojen emakoiden keskellä.
- Ei hajuakaan kenen idea se oli. Me vain päätettiin kuvata itsemme sikojen kanssa. Sen sikalan isäntä oli ihan messissä mukana. Äijä katsoi vierestä ettei emakot villiinny. Nehän voi painaa yli 3oo kiloa. Jos sellainen astuu päälle, niin sorkka menee kehosta läpi. Meidät opetettiin liikkumaan aitauksessa. Sikaa ei kannata ahdistaa nurkkaan. Siinä on kuulemma soitot soitettu kitaristilta, kun tuollainen tulee kimppuun, Ylppö toteaa.
- Voisi tulla yksikätinen tuottaja, Häiriö näkee asian valoisan puolen.
Maj Karma vauhditti syksyään vierailemalla runsasta mediahuomiota saaneessa Pieksämäen WTC -rockissa. Kyseiset juhlat päättyivät kesken, kun selvisi, että järjestäjät olivat ryypänneet artistien esiintymispalkkiot. Tästäkin huolimatta Maj Karma aloittaa kiertueensa juuri Pieksämäeltä 21. lokakuuta.
- Ajateltiin järjestää korvaava ilta faneille, jotka jäivät silloin ilman keikkaamme. Lipun hintakin on alennettu, koska yleensä kiertueen avauskeikka on ihan paska. No, tällä kertaa aiotaan treenata kiertuetta varten enemmän kuin aiempina vuosina, lupaa Ylppö ja hörppää kahvinlopun.
Vanhempien painostuksesta
Maj Karmalla on yli kymmenen vuotta yhteistä taivalta takanaan. Ajan saatossa poikien bändiprojektista on tullut ammatti jolla hankitaan leipää pöytään. Haikailevatko herrat koskaan ns. normaalien hommien perään?
- On vähän vaikeaa sanoa, kun ei ole tehnyt mitään muuta. Tää valinta on tehty niin varhaisessa vaiheessa ettei ole muita vaihtoehtoja. Ehkä kymmenen vuoden päästä tämä kaduttaa, Häiriö tuumii.
- Ei valiteta, sanotaan vaan että vanhemmat pakotti. "Teistä tulee rokkilaulajia", "et saatana poika mee luistelemaan, tuu tänne virittää kitaraa", Ylppö vitsailee.
- Joo, ja isä sanoi että nyt poika juodaan viinaa perkele, Häiriö peesaa.
Ylppö ja Häiriö kiistävät olevansa taiteilijasuvun vesoja, joten keikkamuusikon elämää ei olla seurattu naperona vierestä.
- Toki kaikilla meistä on enemmän tai vähemmän musiikin osaajia suvussaan. Mutta eipä kellään ole kattohuoneistoa Esplanadilla, Häiriö linjaa ja Ylppökin innostuu:
- Pappani oli laulumiehiä, mutta en perinyt hänen taitojaan. Pena oli valtavan vahvaääninen, ihmiset pitivät hänen äänestä. Harmittaahan se, ettei hänen kykyjään tarttunut minuun. Olen kai löytölapsi.
- Sinä olet äpärä, Häiriö piikittää.
Pelkistettyä hommaa
Havahdumme toteamaan ettei haastattelussa olla puhuttu paljoakaan itse levystä. Mutta yritetään vielä kerran.
- Siinä on mustat kannet, ja mustakantiset levythän ovat aina hyviä, Häiriö mainostaa.
- Mustakantiset levyt sisältävät jylhää ja dramaattista rockia. Sodankylän kannet ovat hyvin , Ylppö jatkaa.
- Pelkistetyt kannet, pelkistetty bändinnimi, pelkistettyä musiikkia ja pelkistetty video. Tämä on hyvin laskelmoivaa hommaa kaikkiaan, Häiriö huokaa.
- Heh, ja kaikki tekstit kertovat samasta aiheesta, Ylppö lisää.
- Laita muuten juttuun, että mun vanhemmat ostivat juuri berninpaimenkoiran ja antoivat sille nimeksi Basso. Tämä ei ainakaan liity millään tapaan musiikkiin, myhäilee Häiriö pukiessamme takkeja päälle.