Maj Karmaa tanakasti ja tarkasti
Maj Karma perustettiin 1992. Ennen bändin nimi oli Maj Karman kauniit kuvat. Ukkonen (2006) on bändin toinen nykyisellä nimellään
julkaisema albumi.
Bändi soittaa tanakasti ja tarkasti. Herra Ylpön lauluääni sopii hyvin yhtyeen musiikkiin, joka on melko
raskasta rockia. Herra Ylppö sanoittaa ja laulaa kaikissa kappaleissa.
Kuten usein tämän tyyppisessä musiikissa, sanoista ei joka kohdassa saa
selvää. Onneksi ne voi lukea levyn kansivihkosesta. Joissain kappaleissa sanoitukset ovat hauskat, kuten Attentaatissa ja Aavasaksassa.
Toisissa lauluissa sanat ovat vakavammat.
Levyä pitää kuunnella keskittyneesti, se ei sovi taustamusiikiksi. Mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä
paremmaksi se muuttuu.
Parhaiten mieleen jää levyn nimikkokappale Ukkonen. Tosin minusta albumin laulut muistuttavat toisiaan aika
paljon. Siksi en osaa nimetä omaa suosikkikappalettani.
4,5 / 5
MAJ KARMA
UKKONEN
Megamania
Ukkosen riffit, lyriikat ja tunnelma toistavat mestarillisella Ääri-albumilla (2000) hyväksi todettua kaavaa. Myös Rautaneidon (2001) tarttuvuus on nostettu
oikealla tavalla pintaan. Hyvä näin, sillä kahdella viimeisimmällä levyllään Maj Karma harhaili pahasti.
Metallisydän (2003) ja Sodankylä (2004) olivat sekä epätasaisia että etäisiä kokonaisuuksia. Paikoitellen Ylpön yleensä terävät ja persoonalliset tekstitkin
vaikuttivat yöpöydänlaatikon takanurkasta kaivetuilta.
Ukkosella Maj Karma palaa entiseen loistoonsa. Basistin verran uudistunut bändi kuulostaa jälleen ryhdikkäältä ja itsevarmalta. Valtavirta ja vaihtoehto
kulkevat kiehtovasti käsikädessä. Raken tuotanto on tuonut soundiin entistä enemmän ulottuvuuksia ja tarttumapintaa. Hittipotentiaaliakin löytyy miltei
jokaiselta raidalta.
Myös tekstiensä puolesta Ukkonen on lähes täysosuma, eikä ainoastaan sen takia, että allekirjoittaneen kotipaikka saa maininnan. Vain aloitusraidan, Sid ja
Nancy, naiivi kertosäe ja levyn ainoa keskinkertainen esitys, Vuonna 2030, tekevät tällä saralla poikkeuksen. Suomeksi lauletuilta rocklevyltä löytyy harvoin
näin onnistunutta tekstikokoelmaa.
Musiikillisina kohokohtina voisi mainita useita biisejä. Rukous, Aavasaksa ja albumin nimiraita nousevat bändin koko tuotannon hienoimmiksi töiksi. Näillä
raidoilla Maj Karma suorastaan vangitsee kuulijan tajunnan siihen pisteeseen, että kyyneleet eivät ole kaukana. Vahvasti edustetun raastavan ja punkahtavan
osaston vastapainoksi tarjotaan myös muun muassa Seattle-tunnelmissa alkava Vielä yksi asia ja Jussi Hakulismaisia melodioita raidalla Luovuttanut Enkeli.
Tätä kirjoittaessa sain tietää, että levy on noussut suoraan listakärkeen. Se on oikeus ja kohtuus, sillä Ukkonen on tämän päivän standardien mukaan harvinaisen
laadukas kokonaisuus.
MAJ KARMA
Ukkonen
CD
[ Megamania ]
(7)
Maj Karma on yksi niistä pidempään toimineista suomimetallin bändeistä, joka on onnistunut välttämään kaavoihin kangistumisen kirot. Siinä missä
Kotiteollisuuden viimeiset kolme levyä ovat olleet sama kiekko eri kansilla ja Niskalaukaus kaatui omaan kaavamaisuuteensa, on Maj Karma onnistunut pitämään
ilmaisunsa tuoreena silläkin uhalla, että ”Pahin kaikista” -paitoihin pukeutuva yleisönosa kiroaa bändin taidehomosteluksi.
Ukkonen on yhtyeen järjestyksessään seitsemäs levy. Vaikka bändillä on tarkoitus uusiutua levy levyltä, tuntuu, ettei tällä kertaa bändi ole pessyt kasvojaan
yhtä vahvasti kuin aikaisemmin. Ero edelliseen Sodankylä levyyn ei ole erityisen dramaattinen, vaan bändi jatkaa samalla kaarella.
Ukkonen esittelee Maj Karmaa ehkäpä tarttuvimmillaan. Mukana on takuuvarmoja radiohittejä, kuten radioaalloilla jo tiuhaan soinut Rukous (viitonen vetoa, ettei
mene kuin vuosi ennen kuin SPR ostaa tämän biisin johonkin mainoskampanjaansa), nimibiisi Ukkonen esittelee ehkäpä hienoimman Karmakertosäkeen pitkään aikaan ja
Kokki, Varas, Vaimo ja Rakastaja on taas kasvunsa myötä jopa omalla tavallaan veret seisauttava kappale.
Näille kappaleille vastapainona levylle on osunut myös muutamia Karman mittapuulla mitattuna tasapaksuja biisejä. Aavasaksa ei jaksa sykähdyttää juuri siitä
syystä, että se on liian suoraa jatkoa edellisen levyn nimiraidalle. Vuonna 2030 esittelee J. Savolaisen tupabasaritulta, mutta muuten viisun punk-henkisyys
tuntuisi menevän jopa hieman hukkaan.
Kokonaisuutena Ukkonen ei sykähdytä aivan niin syvältä kuin olisi toivonut. Levylle mahtuu monta kunnaria mutta myös riittävästi paloja, jolloin Ukkonen ei
tunnu ylivoimaiselta murskavoitolta. Tekniseltä kannata Inkfish-studioiden Rake on saanut taiottua Maj Karmalle sopivasti rosoisemman ja rockimman soundin kuin
edellisellä levyllä. Silti Ukkosta kuunnellessa tulee fiilis, ettei yhtye ole tehnyt itselleen tyypillistä irtiottoa edelliseen levyyn nähden.
Osuma kultasuoneen?
MAJ
KARMA Ukkonen (Johanna Kustannus)
Maj Karma teki suorastaan ihmeen: bändi jyräsi uutuusalbumillaan Suomen
virallisen listan ykköseksi. Tunnustan, etten olisi moisen tempun puolesta laittanut vedonlyöntiin euroakaan.
Ennen
nimenlyhennystä bändi oli liian vaikea - vain pienen piirin diggailun kohde. Viime levyt Maj Karma -nimellä ovat osoittanet selvää
kehitystä.
Ja rohkenen todeta, että tuorein kiekko lienee osuma kultasuoneen.
Nyt Maj Karma on sopiva sekoitus haastavuutta
ja myös yllättävän kauniita melodioita. Kuulija ei pääse helpolla, joten mielenkiinto säilyy. Vastaavasti kuulijaa ei pelästytetä
liian kimurantilla karjumisella. Levy on aiempaa tuotantoa tasapainoisempi.
Kaikesta haistaa myös sen, ettei Ukkonen-pitkäsoittoa
ole tehty laskelmoiden. Kuten Ylppö vakuuttaa, bändi tekee juuri sitä mistä se itse pitää. Muuten pitäisi veisata koko kansan
hittejä niin sanotusti kyy otsassa. Se ei rockhemmoille sovi.
Sen sijaan Ukkosen biisejä sopii paahtaa keikoilla: ensimmäisillä
kuuntelukerroilla suosikeiksi nousevat ainakin nimibiisi Ukkonen, Rukous ja avausraita Sid ja Nancy, jonka riimeistä tulee väkisinkin
mieleen muuan Juice. Tosin hän lauloi "Ronald ja Nancy".
Satakunta (mm. Kirjurinluoto ja Satalinna) on kohtuullisesti edustettuna
teksteissä - Raumaan viittaavaa ei osunut korvaan. Sitä odotellaan vaikkapa seuraavalle levylle...
Se että Ukkonen on soinut jo
noin viikko julkaisupäivän jälkeen enemmän levysoittimessa kuin aiemmat Maj Karman levyt yhteensä, kertonee jotain uusista
tuulista.
Neljä tähteä, jos sellaisia jaettavana olisi.
MAJ KARMA Ukkonen
****** (6/6)
Maj Karma parantaa levy levyltä. Edellisen levyn suoran
runttauksen linja pitää uutukaisellakin. Skaalaa on lavennettu moneen suuntaan. Levyltä löytyy hienoja mahtipontisia
yksityiskohtia, kuten muuten aika kornin avausbiisin pelastava jousisovitus. Jouset toimivat myös Rukouksessa aivan
mahtavasti. Siinä on hieno, kaikkien viihteen sääntöjen mukainen sovitus. Rocktähti sekoaa -kappaleen Sielun Veljet
-hoilausta taustoitetaan Radiopuhelimiin rinnastuvalla kohkauksella. Vuonna 2030:n ysäri-hc-huuto on raakaa olematta
tuskallista tai teennäistä. Attentaatti menee vielä pidemmälle.
Suorennusleikkaus on suuri menestys ja bändin
täysrähinä on vapautunutta. Elimistö ei hylkinyt tätä kyseistä sian sydäntä... ja riffiskalpelli on kovassa terässä.
MAJ KARMA Ukkonen (Megamania)
***** (5/5)
Maj Karman toinen albumi bändin nykyisen
nimen alla on edeltäjäänsä selvästi rankempi ja teemallisempi teos. Hieman yllättäen pitkäsoitto avaa myös sellaisia
ovia yhtyeen talossa, joiden moni luuli sulkeutuneen jo viimeisen kerran. Kun parin vuoden
takainen Sodankylä flirttaili popimman ilmaisun kanssa, on suoraviivaisempi ja rosoisempi Ukkonen kuin
kaivattu isku poskelle liiallisen uneksinnan päätteeksi.
Lyriikoiden taustalla kehittyvä tarina kuljettaa
parisuhdesotkuissa kamppailevaa huligaania verkalleen kohti itsensä ymmärtämistä ja asioiden hyväksymistä. Tarinaa ei
kuitenkaan lähdetä turhan hanakasti alleviivaamaan, eivätkä kaikki biisit edes suoranaisesti liity kertomukseen.
Sanoitusten puolella Herra Ylppö onkin löytänyt taas runsaasti uutta kerrottavaa, eikä liene kovinkaan
liioiteltua jos sanoo, että Ukkosen tekstit ovat miehen upein saavutus tähän mennessä.
Avausbiisi Sid ja
Nancy nostaa riman heti kättelyssä korkealle, sillä näin toimivaa aloitusta ei Karman levyiltä ole löytynyt
sitten Ääri kiekon Valaiden laulun. Seuraavana
kuultavat Ukkonen ja Attentaatti tekevät kuitenkin vaikeasta mahdollisen, sillä
kumpainenkin ylittää avauskorkeuden. Kaikki Maj Karmalle ominaiset tekijät ovat jälleen läsnä, mutta jokin on nyt
muuttunut. Tuo jokin on varmasti monen asian summa, mutta eräs merkittävimmistä tekijöistä on eittämättä tuore
basisti K. Kurittu, jonka tiukka soitto luo aivan uudenlaista ryhtiä
takalinjoille. Häiriön kulmikas kitarointi ja raastavat riffit ovat niinikään terävöityneet, kuten koko
bändin yhteensoitto. Toisin sanoen Maj Karma on nyt elämänsä vedossa.
Ukkosen kaksitoista kappaletta muodostavat
kestävän kokonaisuuden, jossa käydään läpi lähes koko tunneskaala. Attentaatti, Musta
Joutsenlaulu ja Vuonna 2030 sukeltavat mustimpiin vesiin, tyylien vaihtuessa synkästä
post-rockista raivoisaan syljentään. Unelmoiva Aavasaksa, lapsuusmuistoja läpikäyvä Rukous sekä
seesteinen päätösraita Kokki, varas, vaimo ja rakastaja luovat vastavuoroisesti lämpimämpiä väreitä,
sillä eihän edes se rocktähden elo ole aina silkkaa ylämäkeen luistelua. Jonnekin tämän kaiken keskelle sijoittuva,
kerronnallaan kovasti Kauko Röyhkästä muistuttava, En tahtoisi olla täysi ääliö ja
vinon ironinen Rocktähti sekoaa tuovat muassaan rahdun huumoria, mikä on myös olennainen osa Karman
identiteettiä.
Ukkonen kiteyttää vajaan kolmen vartin mittaansa kaiken olennaisen Maj Karmasta. Tässä klisheitä
väistelevässä kahdentoista sävellyksen kollaasissa kuuluvat kaikki kuluneet vuodet, mutta päällimmäisenä soi tämän
hetken ääni – se täysin uniikki sävy, joka on ominaista nimenomaan Maj Karmalle vuosimallia 2006. Kun yhtye saa
aikaiseksi uransa parhaimman albumin seitsemännellä yrittämällä on viisi tähteä ainoa oikea arvosana.
MAJ KARMA Ukkonen
**** (4/5)
Maj Karma on päättänyt pistää kaiken
peliin. Ukkonen on paitsi raskaasti jyräävä myös henkilökohtainen ja jopa pateettinen. Muutaman arvelua
täynnä olevan kuuntelukerran jälkeen Herra Ylpön suoraan puhutteleva maailma aukeaa. Maj Karma ei
halua näyttäytyä teennäisen vaikeana, vaan ilmaisu on viilattu onnistuneen naivistiseksi. Toki angstirockin
lainalaisuuksia unohtamatta.
MAJ KARMA Ukkonen
**** (4/5)
Maj Karma survoi kauniit kuvat suohon Sodankylässä ja
nyt jyrisee Ukkonen. Kun bändi päätti typistää keinotaiteellisen nimensä Maj Karmaksi, myös sen musiikillinen linja
muuttui suurta yleisöä kosiskelevammaksi. Sodankylä oli jotenkin todella tylsä lätty, joten allekirjoittanut ei
kovinkaan paljon odottanut uudelta levyltä. Ukkonen tuntuu olevan kuitenkin melko mielenkiintoinen julkaisu, eikä
se ole niin suora, kuin mitä olisi voinut kuvitella.
Aloitusraita ”Sid ja Nancy” on melko koukeroinen, ja se
sisältää lähes kaikkia niitä elementtejä, joita Maj Karman biiseissä on. Ongelma vain on, että ne on nyt ympätty
kaikki samaan biisiin. Mielenkiintoa herättävin kappale on ”Attentaatti”, joka melko täydellisesti kyseenalaistaa
musiikin helppouden. Todella rasittavan rosoinen, äärettömän rujo ja kylmä kappale jää päähän soimaan. ”Musta
joutsenlaulu” palaa katsastamaan Maj Karman vanhempaa tuotantoa ja jollain häiritsevällä tavalla se tuntuu
mielenkiintoiselta ja miellyttävältä. Mielenkiinnon kuitenkin etäännyttää ”Aavasaksa”, jossa Ylpön sanoitusten
naiivius tunkeutuu pintaan. Tarinan kerrontaa taas löytyy perinnerokkia sisältävästä ”Rocktähti sekoaa” -kappaleesta,
joka on sinänsä melko hauska pala positiivista energiaa...
Ukkonen on kaikin puolin positiivinen yllätys. Sitä
voi kuunnella melko lailla kelaamatta tai hyppimättä kappaleesta toiseen. Sen soundimaailma on kohtalaisen maaninen,
eikä siitä löydy mitään helppoja ratkaisuja. Maj Karma, ainakin minun silmissäni, on selvästi petrannut ja pelastanut
kasvonsa. Saa nähdä, miten levyn materiaali toimii keikalla.
Maj Karman onnistunut ryhtiliike
MAJ
KARMA Ukkonen
**** (4/5)
Maj Karman Kaukana Puhelimista -esikoisalbumista on
vierähtänyt kymmenen vuotta. Aika on jalostanut Karmojen tylyn, äärimmäiseen tiukkuuteen pyrkivän
vaihtoehtorockin valtavirtaan istuvammaksi. Yhtye aloitti uudistautumisen kahden vuoden takaisella
Sodankylä-albumilla. Se tarjosi muutaman tähtihetken, mutta kokonaisuutena joku tökki. Ukkosen
kappaleet ovat paremmin balanssissa keskenään ja soitto rullaa entistä vapautuneemmin.
Sid ja
Nancy on väkevä avauskappale - sopiva sekoitus herkkyyttä ja vimmaa. Kakkosraita Ukkonen imaisee
mukaansa tarttuvalla kertosäkeellään - takuulla yksi parhaista Karma-kappaleista. Niinikään vahvan
kertosäkeen omaava Aavasaksa on jatko-osa edellisen levyn Sodankylä-kappaleelle. Attentaatti ja
Luovuttanut enkeli suoltavat ilmoille aitoa punkin meininkiä. Nyt viimeistään Sodankylä-levyn
pop-elementit heivataan sivuun.
Vaikka kurssia on muutettu, kaikki oleellinen on ennallaan.
Musiikki nojaa edelleen Häiriön möyriviin riffeihin ja rytmiryhmä Savolainen-Kurittu saumattomaan
soittoon. Jos Sodankylä oli takapulpetin herkkä poika, on Ukkonen luokan kovis, omalla
sympaattisella tavallaan.
Ylpön elämänmakuiset tekstit muodostavat tarinan, joka seuraa löyhästi
päähenkilön elämää. Kertoja voisi olla vaikkapa Samuli Putron levoton pikkuveli. Syvissä vesissä
seilailun vastapainona on ylppömäisen terävää itseironiaa. Maj Karma osaa olla myös hauska.
MAJ KARMA Ukkonen (Johanna Kustannus)
**** (4/5)
Maj
Karma on kulkenut pitkän tien harjavaltalaisen lannoitetehtaan säkityslinjalta
suomalaisen rockin eturiviin. Neljäntoista vuoden taipaleelle mahtuu seitsemän –
oikeastaan kahdeksan, onhan Kaukana puhelimista -omakustannealbumi (1996) levy
siinä missä isommallakin rahalla tehdyt – ja yhtä monta tyylivaihdosta. Metallisella
mäiskeellä aloittanut bändi on käynyt läpi tyylit rosoisesta rockista melankoliseen
popiin, ja on silti onnistunut säilyttämään sille ominaisen äkkivääryyden.
Ukkosta
mainostettiin jo paljon ennen levyn ilmestymistä Maj Karman rockeimpana
albumina. Eikä suotta. Kevyemmän Sodankylän (2004) jälkeen Maj Karma palaa juurilleen
metallin ja punkin välimaastoon sortumatta kuitenkaan vanhan toistoon.
Basistin
vaihdos on tuonut lisää syvyyttä ja eloa Maj Karman sointiin. Kimmo Kuritun
soitossa on groovea paljon enemmän, mitä hänen edeltäjällään.
Maj Karman
repertuaari on kasvanut. Bändi pystyy kaikkeen mihin ennenkin, mutta
lisäksi todella raivokkaisiin punkrykäisyihin (Attentaatti), industrialin kanssa
flirttaileviin metallijärkäleisiin (Vuonna 2030) sekä herkempiin tunnelmapaloihin
(Kokki, varas, vaimo ja rakastaja).
Maj Karma on suoraviivaisempi, mutta samalla
paljon sävykkäämpi kuin ennen. Bändi kapusi Sodankylällä marginaalista suuremman yleisön
tietoisuuteen. Ukkosella Maj Karma voisi nousta koko kansan bändiksi.
MAJ KARMA Ukkonen
**** (4/5)
12 biisiä kestävä tarina. Bändi on
suoraviivaistanut musiikkiaan, mutta jatkaa kompromissittomalla linjallaan. Hekumallinen sekoitus
raskaita riffejä, poppimelodioita ja punkia.
TJEU: Attentaatti
MAJ KARMA Ukkonen (Megamania)
**** (4/5)
Vika saattoi olla yksin minun,
mutta vuosituhannen vaihteen tienoilla suhteeni Maj Karman Kauniisiin Kuviin oli koetuksella. Tietyn
kehityksen päätepiste oli Metallisydän, jolla pitkään diggailemani bändi tuntui ajaneen itsensä nurkkaan;
angstista ei irronnut enää uusia näkökulmia ja vaikka yhtyeen taiteelliset päämäärät saattoikin ymmärtää,
ei kalseaa ja etäistä albumia ollut mukava kuunnella. Ei, vaikkei MKKK ole koskaan varsinaisesti
”mukavaksi” tähdännytkään. No, muutosta oli silti ilmassa, minkä seurauksena kahdesta
alkuperäiselementistä luovuttiin eli basisti VVV astui sivuun ja nimi lyheni Maj Karmaksi. Ukkosen väliin
mahtuu vielä Penniless-mies Kimmo Kuritun sisäänajo ja mainio, yhtyeen pop-albumikseen nimittämä
Sodankylä.
Elokuussa 2006 ollaankin sitten jo olennaisen kysymyksen äärellä: jyriseekö? KYLLÄ JYRISEE!
Kesällä tarvitaan myös myrskyjä, ja kukapa muu rientäisi lähes lällyn aurinkoisen suven pelastajaksi kuin
Harjavallan kruunupääkvartetti. Nyt eivät mene Häiriö Piirisen riffit oikosulkuun, Mark II –vaiheen
rytmiryhmä jytää lähes tulessa ja Ylpönkin vire tuntuu monella eri rintamalla. Ensinnäkin nokkamiehen
laulusuoritus ulottuu lakonisesta lausunnasta säröiseen rähjäykseen verrattoman luontevasti. Toisekseen
Ylpön tekstit ovat hyvällä tavalla entistäkin pelkistetympiä – ja skaala on laajentunut niin ikään
molemmista päistä, oli sitten kyse mustan huumorin sävyttämistä osumista tai jopa koskettavuudesta. Mahtuu
joukkoon vähän latteitakin havaintoja, mutta toisaalta Maj Karmaan on aina kuulunut mielipiteitä jakava,
tulkinnasta riippuen joko vähän teennäinen tai tietoisesti rakennettu puolensa.
Ukkonen onkin ehditty
jo julistaa suoraviivaiseksi rock-levyksi. Määritelmä pitää kutinsa tiettyyn pisteeseen asti, mutta
kulmikkuudestaan bändi ei onneksi ole luopunut. Ja miten se voisikaan, kun puhutaan Harjavallan mystisen
mullan lannoittamasta tuotteesta? Kirskuvuutta ja paremman sanan puutteessa rankkuutta siis löytyy, mutta
Sodankylällä löytyneen irtonaisuuden kera. Kaiken lisäksi sturm und drang on annosteltu aiempaa
juonikkaammin – välillä lepäillään myrskyn silmässä, välillä surfataan salaman kyydissä. Ensimmäinen biisi
Sid ja Nancy käyttää Ylpölle tyypillisesti lähtökohtana jotakin pop-kulttuurin myyttiä ja muovaa siitä ihan
oman tarinansa (”ratsastimme auringonlaskuun/vaikka eihän tää oo villi länsi”). Kertosäe perustuu riffin
asemesta sointukiertoon, mutta jää silti päähän. Ja jousisovitus on kerrankin vähän mietitympi kuin
rock-bändeillä yleensä. Sanoitusten kehyskertomuksena toimii koko levyn mittakaavassa kotikulmille palaavan
kertojahahmon muistotulva.
Vielä avausta totaalisempi ässä kuitenkin nimibiisi, loitsun lailla pelkoa
vastaan käyvä painavuuden ja ilmavuuden liitto. Riffittelyssä on paikoin jopa Slayerin makua ja kertsin
feedback-jippo hoitaa loput. Entä sitten Attentaatti? Herkullisen epäsointuisesti vedetyllä bridgellä
silattu kappale näyttää virnuilevasti keskaria odotetusta sovituksesta lähtien kaikelle. Ansaittuun
radiorotaatioon päässyt Rukous on Karma-formaattiin puristettu, miltei eeppinen hittibiisi. Eikä vielä
olla edes levyn puolivälissä! Jälleen intertekstuaalisesti nimetty Musta joutsenlaulu lyö ensimmäistä
kertaa angstivaiheen kunnolla silmään, mutta tässä ympäristössä sekin ratkaisu tuntuu tuoreelta. Sielun
Veljet –vaikutteet ovat lopun ”Olen juhlittu…”-mantrassa ilmeisiä.
Mainitsematta ei voi jättää myöskään
Aavasaksaa, jonka kertosäe on koko levyn – ja ehkä Maj Karman koko historian – jylhin ja tarttuvin. Sen
jälkeen Luovuttaneen enkelin rock-junnaus kuulostaa väistämättä puuduttavalta ja…pelottavaa kyllä,
Kotiteollisuudelta. Ja kun nyt nimien vilautteluun lähdettiin, En tahtoisi olla täysi ääliö muistuttaa
niin laulufraseerauksen kuin sanoituksenkin osalta vähän Kauko Röyhkää (”taidat olla aika hyvistä
piireistä/taisit olla arkkitehtiperheestä” vs. vaikkapa viimeisin Röyhkä-romaani Avec). Vuonna 2030 iskee
raskaalla moukarilla, vaikka sanojen Jumala on lomalla –viittaukset ovatkin jo vähän vanhaa kauraa.
Plussaa mutisevista Siekkari-haamuista. Vielä yksi asia alkaa lupaavasti matemaattisella groovella
amerikan mestareiden malliin, mutta kertosäkeessä on liikaa Rukousta. Rocktähti sekoaa päättää
rocktähti-trilogian selväjärkisen hullusti…vai hullun selväjärkisesti? Lopussa seisoon vielä riipaiseva
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja – ”liian moni joutuu lähtemään rakkaimpansa luota heikkoutensa takia”.
Coda, jonka soidessa voi miettiä itse kunkin heikkouksia ja vahvuuksia.
Ukkonen on pirun hyvä levy. Ei
millään muotoa kesy tai siloiteltu, saati taiderockin vankila. Kansilehtisessä on vielä tyylikäs kollaasi
Maj Karmalle tavalla tai toisella tärkeistä bändeistä. Hyviähän nekin ovat.
MAJ KARMA Ukkonen (Megamania)
** (2/5)
En ole koskaan voinut sietää
sitä osaa suomenkielisestä rockmusiikista, jossa koko yhtyeen konsepti perustuu keulakuvaksi asettuneen
älykön maanisesti mumisemaan tajunnanvirtaan. Vaikka musiikissa itsessään ei sinänsä olisikaan vikaa
(olen kyllä huomannut Maj Karman metallivaikutteet, kiitos kysymästä), Herra Ylppöä ei saisi päästää
avaamaan suutaan, tai ainakin hänen pitäisi laulaa jonkun muun kirjoittamia tekstejä. Ei liene yllätys,
että pidin tämän levyn edeltäjässä Sodankylässäkin (2004) eniten levyn introsta.
Olen päättänyt antaa
Maj Karman uudelle levylle tilaisuuden, sillä kyseessä kuitenkin on yksi Suomen kiinnostavimmista
rockyhtyeistä, eikä vähiten Herra Ylpön ulkoisen olemuksen ja ajatuksen terävyyden vuoksi. Osa minusta
todella haluaisi pitää myös yhtyeen musiikista. Toinen osa minusta tietysti toivoo salaa, että Ukkonen
olisi aivan järkyttävää paskaa, koska kukaan ei halua myöntää omaa asennevammaisuuttaan.
Maj Karman
suurin ongelma on se, että yhtye ei tunnu tietävän itsekään mitä se haluaa tehdä. Parilla edelliselläkin
levyllä tarjottiin toki repivää heviriffittelyä ja nerokkaita koukkuja, mutta niiltä löytyy myös
luvattoman paljon nopalla heitetyn kuuloisia sointukiertoja ja tyhjänpäiväisiä täytteeksi tehtyjä c-osia.
Ukkonen ei tässä suhteessa juurikaan eroa Sodankylästä - paitsi siinä mielessä, että se on
kokonaisuutena vielä huomattavasti epäselvempi. Kontrasti Attentaatti-biisin Sielun Veljet -henkisen
punkin ja perässä seuraavan Rukous-singlen pehmyen suomirock-tyylisen yhteislaulukertosäkeen välillä on
yksinkertaisesti liian suuri, jotta levy todella voisi pysyä kasassa. Maj Karmalla on ideoita, osa
niistä hyviäkin. Ideoita vain on liikaa.
Lopulta päästään itse asiaan: ärsyttävintä Maj Karman
musiikissa on edelleen Herra Ylpön laulu. Ukkosella se ei toisaalta tunnu yhtä ärsyttävältä kuin
aiemmin. Sanoituksia suomenkielisten rockyhtyeiden kohdalla on kuitenkin lähes mahdoton sivuuttaa, ja
luettuani kansivihkosen ajatuksella läpi, minun on pakko todeta, että en pidä niistä edelleenkään yhtään.
Ehkä Herra Ylppö ei tiedä itsekään, mitä haluaa teksteillään sanoa. Tai ehkä se on vain hänen
kaltaistensa ihmisten keino näyttää keskisormea minun kaltaisilleni ihmisille, jotka yrittävät saada
niistä jotain tolkkua.
Rocktähti sekoaa. Ei siinä lopulta ole mitään sen monimutkaisempaa.
Maj Karman seitsemäs studioalbumi on raskas, monipuolinen ja terävä tarinalevy.
MAJ
KARMA Ukkonen (Megamania)
**** (4/5)
Raskaan suomirockin kirkas sanansaattaja Maj Karma palaa parin vuoden
tauon jälkeen uutuuslevyllään Ukkonen. Levyn tarinat kertovat yksinkertaisuudessaan rakkaudesta ja elämästä. Levyllä seikkaileekin
sama henkilö, puhuen nykyhetkestä, välillä muistellen lapsuuttaan ja katsellen myös tulevaisuuteen.
Levyn ensimmäinen kappale
”Sid ja Nancy” viehättää. Kappaleessa on tarpeeksi kovuutta, mutta kuitenkin tarttuvuutta. Samaa voi sanoa suurimmasta osasta
levyn kappaleita. Erityisesti sinkkunakin ilmestynyt ”Rukous” sekä ”Aavasaksa” ovat juuri sitä melodista raskasta suomirockia,
jonka Maj Karma hyvin osaa. Hauska tunne tulee kappaleesta ”Ukkonen” joka kuulostaa raskaalta Zen Cafélta, eikä tunnetta vähennä
yhtään se, että laulaja Herra Ylppö kuulostaa huolestuttavan paljon Samuli Putrolta.
Maj Karman monipuoliselta levyltä ei juuri
löydy huonoja kappaleita, mutta selvät tähtihititkin jäävät puuttumaan. Tämä tekee levystä tasapainoisen, mutta ei tasapaksun.
Maj Karma todistaa jälleen osaavansa asiansa.
Rock-taiteilijan rajaton sieluntuska riemastuttaa kuulijaa
MAJ KARMA Ukkonen
(Megamania)
**** (4/5)
Maj Karman pitkälle ja omalle linjalle pitää kumartaa
syvään. Harjavallan hurjat ovat taivaltaneet neljässätoista vuodessa marginaalin kummajaisesta suuren yleisön tietoisuuteen ja
viralliseksi patsaaksi - herra Ylppö jopa valtamedian palvelukseen.
Selkeää siirtymää kohti raskaan rockin keskiötä tapahtui
yhtyeen edellisellä albumilla Sodankylä (2004). Siitä jäikin ristiriitainen jälkimaku
mesteriteoksen Metallisydän jälkeen. Uusi materiaali nostattaa kylmää hikeä: mihin onnenpyörä pyörähtää tällä
kertaa?
Puolittainen helpotuksen huokaus, sillä Ukkonen vetää tietoisen vihaisia ja energisiä
linjoja (Attentaatti), tehokkaan alakuloisia riffejä, repivää industrial-säröä (Vuonna 2030) ja
dramaattista sanataidetta (Musta Joutsenlaulu). Tyrkyllä on siis liki kaikkea, mitä Maj Karmalta pitää odottaakin.
Eikä unohdeta herra Ylpön itseironiaa: Rocktähti sekoaa riimittelee, kuinka: "kriitikotkin osansa saa, sillä rocktähti
näyttää munaansa, ja munaa kyllä löytyy vapiskaa!".
Yhtye hallitsee niin mallikaasti leipälajinsa eli itseensä sulkeutuvan
taideangstin ja taiteilijasielun tilityksen, että sen ei tarvitsisi tehdä syrjähyppyjä vieraiden poppareiden ja metallimiesten
sänkyihin - kansallisen hegemonian tontti on varattu yksinoikeudella Timo Rautiaiselle. Silti Maj Karma tekee
pieniä niiauksia pehmoisiin ratkaisuihin.
Siis on pitänyt ympätä joukkoon se pakollinen jousiorkesteri (Rukous), jonka
yltiöpaatos särkee kai jonkun pienen sydämen. Maj Karma ei saa anteeksi pientäkään kauneusvirhettä, mutta suurpiirteinen kuuntelija
voi noukkia parit homeiset kokkareet helposti eroon kermakakusta.
MAJ KARMA Ukkonen (Megamania)
9/10
Kun kuuntelee vuonna 1997 ilmestyneeltä Sue CD
2:lta MKKK-nimellä esiintyvän yhtyeen kappaleen Iskelmä ja sen perään heti Maj Karman
Ukkosen, tuntee samanlaista myötäiloa kuin katsellessaan dokumenttia, jossa metsässä kasvanut susipoika viimein oppii puhumaan.
Kymmenkunta vuotta ja seitsemän levyä on jo pitkä taival bändille kuin bändille, mutta vielä pitempi satakuntalaisille
sosiopaateille. Sillä matkalla Maj Karman on pitänyt muuttaa friikkiytensä luotaantyöntävästä suojanaamiosta luonnolliseksi
osaksi itseään ja kirjoittaa musiikkiaan auki sen verran, että bändillä olisi ihan oikeasti jotakin annettavaa ja sanottavaa.
Ukkonen on levy, jolla estot ja rajoitukset viimein karistetaan.
Ukkosesta puhuttiin ennakkoon Maj Karman "Rock-levynä",
jossa tuo iso alkukirjain kuuluu kiihkona ja energiana. Totta puhuivat, mutta linjanmuutoksesta ei silti ole
kyse. Häiriön riffit möyrivät vieläkin maata Slayerin alla, ja laulumelodiat ovat edelleen
lähempänä Mustaa paraatia kuin Hellacoptersia. Erona entiseen ovat virtaviivainen soundimaailma
ja hiotut rakenteet, jotka saavat biisit etenemään sulavasti. Rutkasti rock´n´rollia bändiin tuo rumpali J.
Savolaisen uusi aisapari K. Kurittu, joka tarttuu bassollaan hanakammin rytmiin kuin sen päällä
möyrivään riffiin. Herra Ylppö laulaa vapautuneemmin kuin koskaan ja venyy Attentaatin rähinästä Vuonna
2030:n hardcore-räppiin ja Aavasaksan herkistelyyn. Ero Ukkosen ja esimerkiksi Metallisydän-levyn
välillä on suunnilleen sama kuin parran höylääminen vaahdolla tai ilman.
Herra Ylppö on kirjoittanut Ukkosen tekstit väljän
juonelliseksi tarinaksi, jossa vapauden ja ihmissuhteiden sotkuissa kamppaileva päähenkilö kehittyy nuoruuden uhmasta heikkoutensa
tunnustamiseen. Täysin ehyenä kehyskertomusta ei voi pitää: tulevaisuudenuhkia vastaan mellakoivan Vuonna 2030:n
ja Rautaneito-levyltä alkaneen rocktähti-trilogian kolmannen osan, Rocktähti sekoaa, liittämisessä
juoneen tarvitaan voimakeinoja. Muuten ratkaisu on onnistunut ja nivoo levyn kokonaisuudeksi, jolle Kokki, varas, vaimo ja
rakastaja -biisi tarjoaa latteuksia karttelevan, haikeasti auki jäävän loppuratkaisun.
Ukkosella Maj Karma näyttäytyy
suoraviivaisempana ja kuulijaystävällisempänä kuin koskaan sortumatta kuitenkaan falskiuksiin. Ei olisi ihme, vaikka Ukkonen
nostaisi tekijänsä suosion seuraavalle portaalle - onhan siihen kyennyt CMX:kin, jossa ei ole juuri tätä enempää samaistumispintaa.
Jotenkin minusta tuntuu, että näillä miehillä on hyvä karma.