Levyarvioita: Sodankylä

Jarkko Fräntilä / SUE 10

8
MAJ KARMA ­ Sodankylä (Megamania)
Maj Karmaa on aina teorian tasolla tullut diggailtua, ja joskus olen käynyt toteamassa yhtyeen keikkakunnon kovaksi. Omistuslevyt ovat kuitenkin vältelleet minua kummallisella tavalla, mutta muutamaan kertaan on etenkin bändin edellistä levyä Metallisydäntä ja sitä edeltänyttä Rautaneitoa tullut kuultua. Jälki on ollut hyvää, mutta ei ostopäätökseen pakottavaa. Sodankylä on parasta Maj Karmaa koskaan. Riffeihin on tullut pehmeyttä. Kyllä ne yhä tinkimättömästi sahaavat kuin koivunhalkoja konsanaan, mutta soundillisesti on tultu hieman kauemmas metallisesta tykityksestä. Hieman vanhemmantyylisestä räminästä muistuttaa Sarvia ja hampaita. Hitaampaa ja samalla eniten Karman äänimaisemaa uusivaa tuotantoa edustaa levyn nimikappale. Ei tämä nyt vielä balladi ole, mutta ei kaukana sellaisesta kuitenkaan. Platan ehkäpä paras kappale.
Koivunhaloista on pitkä matka Ylpön sanoitusten maailmaan. Maj Karman on aina nostanut massan yli hänen tekstikynänsä, joka parhaimmillaan tuottaa nousevia huomioita. Jos Timo Rautiainen kertoo teksteissään syrjäytyneistä aikamiespojista, on Ylpön maailma huomattavasti kaupunkikeskeisempi. Hän mainitsee nimeltä Helsingin baareja ja paikkoja, ja tuo kokemuksensa sieltä jostain keskelle arkea.
Kunnianosoitus Zen Cafen Samuli Putrolle naurattaa: ”Nyt puhuu nyrkki / nyrkki eikä poika enää / päätään auo” Turpaan vaan ­kappaleessa hymyilyttää jokaisella kuuntelukerralla. Lisäksi Ylpön uskaliaisuus panna itsensä likoon välillä lähes hävettävän naiiveilla tekstinpätkillä on kunnioitettavaa. ”Katkennein siivin pois kävelin” kappaleessa Pakko on kuitenkin lause, joka saa kliseepoliisin huutamaan naama punaisena.
Sodankylällä Maj Karmalla olisi viimeinkin mahdollisuus murtautua suurten kotimaisten rockaktien joukkoon, pois keskiraskaasta sarjasta. Sävellyksissä on ideoita ja koukkuja vaikka kymmenelle suositulle keskiraskaalle semihevi-yhtyeelle. Sodankylällä Maj Karma todistaa, että raskasriffinen, suomeksi laulettu metalli voi olla jopa älykästä ja aitoja tunteita herättävää.

Risto Löf / Keskisuomalainen 9.10.2004

**** (4/5)
MAJ KARMA
Sodankylä (Johanna)

Maj Karmaksi nimensä pelkistäneet harjavaltalaishurjat löivät suoraan luuytimiin edellisellä Metallisydän-albumillaan.
Bändin odotettu uutuus Sodankylä on raskaissa vedoissaan suoraviivainen, kokonaisuutena polveileva ja helposti Maj Karmaksi tunnistettava pitkäsoitto, reilun puolen tunnin puristus. Keulahahmo, solisti Ylppö on tuttu oma itsensä metallirunoilijana, jonka lyriikoissa kukkivat suomalainen tragedia, juhlallinen taiteilijaromantiikka ja sen kääntöpuolena vihainen itseironia.Tuottajapuolelta löytyy tällä kertaa CMX:n Janne Halmkrona. Johtuneeko siitä, että Maj Karman uutuuden nimikin ­ Sodankylä ­ kalskahtaa aivan CMX:lle? Bändeistä löytyy enemmänkin kauniin ruman angstin sielunveljeyttä. Juuri nimikkobiisiä voi haarukoida mieleissään yhtäläisyyksien kautta.
Minuutinmittainen alkurääkäisy Avaus uhkaa väkevällä industrial-paatoksella ja kuritusta jatkaa Pohjola. Maj Karman tunnekylläiset päävärit kulkevat röyhkämäisistä balladeista punkin punaan: runoheros huutaa muusansa perään (Kello 18:00), toisaalla Pää raivoaa ”ikävystymistä Satakunnassa, ikävystymistä Helsingissä ja ikävystymistä Kemijärjellä”. Tunteilun ääripäät ovat hämmentävänkin kaukana toisistaan.
Kaavamaisissa metalliratkaisuissa Maj Karman kulmikas ote pelastaa paljon. Perusriffeillä polkeva Katala kamara kuuluu näppärine rallatuksineen albumin hyvin iskevään kaartiin. Turpaan vaan kiteyttää tämän päivän junkkariperinteen eli sen, mitä tapahtuu jokaisen suomalaisen pikkukaupungin nakkikioskin jonossa aamuyöllä kello kolme: ”Hei älä ala mulle tai tulee pataan”. Siinä sivutaan Kotiteollisuuden leipäpuuta.
Maj Karma on itseoppinut, löytänyt uomansa ja jalostanut muotin, joka vetoaa myös laveaan kuulijakuntaan. Bändin vimma kanavoitui vain eheämmin Metallisydämessä kuin Sodankylässä. Kumma tunne vihjaa silti, että Maj Karmalla on vielä edessään se täydellinen alfauros-levy.

Länsi-Suomi 27.10.2004

Täydellinen rocklevy
Maj Karma: Sodankylä

Harjavaltalainen Maj Karman Kauniit Kuvat tiputti nimestään kauniit kuvat pois ja sama luuta käväisi musiikin puolellakin.
Bändi on tunnettu koukeroisesta kitarastaan ja raskaasta metalliväännöstä, jota Maj Karma on soittanut jo yli kymmenen vuotta. Uudella Sodankylä ­levyllään Maj Karma tuo yleisön eteen uuden puolen itsestään. Saa nähdä, miten yhtyeen innokkaimmat kuulijat suhtautuvat muutokseen. Pieni marginaalimusiikin kuulijakunta on aikojen saatossa kasvanut tiiviiksi fanikunnaksi, vaikkei Maj Karman kappaleita juuri koskaan radiokanavilla kuule.
Maj Karman kuudes pitkäsoitto Sodankylä on suoraviivaisinta rokkia, mitä bändi on koskaan urallaan soittanut. Edellisen levyn kirskuvan terävät, miltei vastenmieliset metallisoundit loistavat poissaolollaan. Tilalle on tullut pehmeä, täyteläinen ja tasapainoinen rocksoundi, joka sopii yllättävän hyvin Maj Karmalle.
Häiriö Piirisen kitaraosuudet ovat riisutumpia mutta monipuolisempia kuin ennen. Kappaleet ovat helpommin lähestyttäviä ja eivätkä sanoitukset ole niin vaikeatajuisia kuin aikaisemmilla levyillä. Tähän muutokseen osasyyllisiä taitavat olla levyn tuottajat Gabi Hakanen ja CMX-yhtyeen kitaristi Janne Halmkrona.
Gabi Hakanen on tuottanut kaikkea Tiktakista Mokomaan, joten hänen on ollut helppoa löytää Maj Karmalle uusi toimivampi tyyli. Suurin muutos aikaisempaan on Ylpön lauluäänessä. Hänen äänensä kuulostaa Sodankylä ­levyllä vapautuneelta, miltei kepeältä. Kaikki turha yrittäminen on poissa.
Ylpön sanoitukset kuulostavat rakastuneen miehen tunteilta, aiempien levyjen tarinat sitoutumiskammosta ja parisuhdehelvetistä ovat kadonneet. Suurin osa Ylpön sanoituksista uudella Sodankylä ­levyllä on puhdasta romantiikkaa. Levyltä on pakko nostaa yksi kappale ylitse muiden. Levyn nimibiisi on nimittäin Maj Karman historian ehdottomasti kaunein kappale. Suomirokin klassikoksikin nimitelty kappale soljuu ilmavasti eteenpäin tarjoten kuulijalleen tumman matkan Seita-baarin iskelmähuuruihin.
Maj Karma on tehnyt uransa parhaimman, täydellisen rocklevyn, joka jyrää tiensä kuulijan sydämeen kauniilla rakkaustarinoilla ja lähes iskelmänomaisella melodisuudella.

Heikki Romppainen / Kainuun Sanomat 31.10.2004

Nimi lyheni, musiikki suoristui
Maj Karma: Sodankylä (Megamania)

Kuin yhteisesti sovittuna linjanvetona Suomen rock-kentän kiintoisimmat aktit ovat viime vuosina yksinkertaistaneet ja suoristaneet musiikkiaan ja lyriikkaansa.
Suomirockittuneiden artistien joukkoon liittyy tuoreimmalla levyllään nimestään kauniit kuvat ­lopun pois pudottanut Maj Karma. CMX-kitaristi Janne Halmkronan tuottamalla levyllä MK ei esittele kielisoittajiensa sorminäppäryyttä tai rumpalinsa nopeutta. Sen sijaan mukavan terävää yhteensoittoa ja yksinkertaisia riffejä esitellään paljonkin. Pääosaan levyllä nousevat Herra Ylpön persoonallinen ääni ja paikoin hyvinkin mainiot sanoitukset.
Hirtehishuumoria viljellään: ”Toisen löytää lämmin syli / rekka ajaa toisen yli”. ”Tarvitsen rakkautta” ­kertosäe muuttuu säälittävästä kieroksi, kun sen havaitsee olevan lainaus öykkärinä tunnetulta näyttelijälegenda Klaus Kinskiltä.
Musiikin yksinkertaisuudesta johtuen on helppo ymmärtää, miksi joku pitää tai on pitämättä Maj Karmasta ­ itsepintaisen simppeli paukutus jakaa varmasti mielipiteet. Useimmat laulut kuulostavat kuitenkin jylhän komeilta, joten Sodankylästä tullee bändin tähän mennessä menestynein levy. Valitettavasti Sodankylän heikoimmat biisit ovat sen kolme viimeistä, joten levystä jää jotenkin keskeneräinen kuva ­ ehkä turhaan.

Pekka Siikavirta / Turun Sanomat, Treffi-liite 13.-19.10.2004

Maj Karma
Sodankylä (Megamania)
3 noppa
Maj Karman kauniiden kuvien Metallisydän oli kaikessa raskaudessaan vakuuttavaa mättöä. Sodankylä on askel rokimpaan ja ehkä myös kuulijaystävällisempään suuntaan. Satakuntalaiseksi yhtyeeksi Maj Karma ilman kauniita kuvia on harvinaisen arktinen. Avauksen jälkeen näyttämölle pölähtää Pohjan akka, eikä pohjoista asennetta puutu ”Ukko puukkoa pöytään hakkaan, nyt lähdetään pokaan akkaa”-ilmauksestakaan.
Levyn tuottajina hääränneet Gabi Hakanen ja Janne Halmkrona ovat ujuttaneet palettiin koskettimia, jotka etenkin Pakossa lisäävät hyvin dramatiikkaa. Samalla he ovat maanitelleet Herra Ylpön käyttämään herkempääkin tulkintaa, joka välillä toimii ja välillä ei.
Parhaimmisto löytyy Psychoplasmasti ja Mana Manasti kitaroidusta Sarvista ja hampaista sekä Aaverakastajasta, jonka tunnelma laittaa hengityksen huuruamaan.

Mikko Huikkonen / Etelä-Suomen Sanomat 11.10.2004

*** (3/5)
Maj Karman suoraviivaistumisyritys
Maj Karma: Sodankylä
(Megamania)
Sodankylää luonnehditaan helpoimmin lähestyttäväksi Maj Karman levyistä. Jonkinlaista suoraviivaistumista onkin kuultavissa. Mutta yhä yhtyeestä tulee mieleen metallin ja Sielun Veljien risteytys.
Herra Ylpön sanoituksissa on jotain, mikä välillä tökkii. Jotenkin tietty itsekorostus ja taiteellisuushakuisuus särähtää korvaan. Turpaan vaan­kappale onkin raikas tuulahdus suorasukaisuudessaan.
Maj Karma toisaalta erottuu muista suomenkielisistä metalliyhtyeistä lievien goottivaikutteidensa takia. Soitosta löytyy kuitenkin enemmän sävyjä. Se on vaan se mielipiteet kahtia jakava taidehakuisuus ja välillä liiankin ilmeiset Sielun Veljet ­maneerit, mitkä tässä tökkäävät.

Jussi Ahlroth / NYT/HS 29.10.2004

***
Maj Karma: Sodankylä
Vino metalli kohtaa melodisen rockin.
Maj Karman kauniit kuvat on nyt sitten vain Maj Karma. Nimenmuutos ei ole yllätys itsetietoisen omituiselta, mustasta huumoristaan tunnetulta yhtyeeltä. Ajoituskin on oikea, sillä uusimmalla levyllään nämä metallin vastarannankiisket ovat vakavoituneet ja astuneet kohti mainstreamia.
Muutos on samalla onnistunut ja epäonnistunut. Musiikki on nyt paitsi tuotetumpaa ja radioystävällisempää, myös riisutumpaa ja tyylikkäämpää. Kiitos kuuluu osittain tuottajille, Gabi Hakaselle ja CMX-kitaristi Janne Halmkronalle. Melodiset, seesteiset kappaleet toimivat, mutta aggressiiviset metallibiisit ovat yllättävän tylsiä.
Levyltä toki löytyy yhä Maj Karmalle ominaisia rytmikkäitä koukkuja, laulullisia nokkeluuksia, näppäriä sanoituksia ja vinoa metallisointia. Levyn määräävin tunnelma on kuitenkin rytmikäs, melodinen rock. Siksi kokonaisvaikutelma jää positiivisen puolelle.
Pohjola-sinkkubiisi kuulostaa jopa siltä, kuin Zen Cafén Samuli Putro olisi laitettu laulamaan Kotiteollisuuden biisiä. Levyn hienoin teos, kaunis nimikappale Sodankylä lähentelee tunnelmiltaan jo Kauko Röyhkä -pastissia, ja Pakko-biisin kertosäkeen huudossa kuuluu aidon oloista punkvimmaa.
Tylsimmillään uusi Maj Karma on junttauksissa Pää ja Turpaan vaan, vaikka jälkimmäisen sanoituksissa onkin herkullista, Zen Cafén hittiin viittaavaa ironiaa ­ "Nyt puhuu nyrkki / nyrkki eikä poika enää / päätään auo."

Arttu Tolonen / Nöjesguiden

Maj Karma: Sodankylä
Maj Karman Kauniit Kuvat oikoo uudella levyllä sekä nimensä että musiikkinsa suorempaan muottiin. Ylppö ja kumppanit syöttävät Röyhkä-Alangon linjan särövallin läpi.
Parhaimmillaan bändi saa aikaan hienoja hoilauskertsejä kuten Kyynel, holtittomia aggressiopurkauksia kuten Turpaan Vaan, angstista ja sairasta kaipuuta toisen luo kuten Pohjola ja yhden kyynisen hyvinvointi-stillebenin biisissä Pää. Niissä on säilynyt määrätty teatraalisuus, jota bändi on huokunut pidempinimisenäkin.
Herkemmistä biiseistä parhaiten toimii Sodankylä, joka saa pisteitä Seita-baarin mainitsemisesta. Seuraavalla kerralla kannattaa käydä myös Rooperantessa, jonka jukeboksissa on suomenkielinen versio Scorpionsin Still Loving Yousta.
Tällä levyllä Maj Karma saattaa luoda nahkansa mukana osan vanhoista, kimurantimpaan karmaan ihastuneista faneistaan, mutta toivotaan ettei. Vaikka orkesteri oikoo mutkiaan, niin ei siitä keskitien suomihevipumppua saa tekemälläkään.

Jani Rämö / Satakunnan Kansa

Maj Karma: Sodankylä
Kuudennen levynsä juuri valmiiksi saanut Maj Karma on uutukaisensa mukana jättänyt nimestään pois Kauniit Kuvat-osuuden. Musiikillisesti vastaavia suuria uudistuksia ei kuitenkaan Sodankylä-levyllä ole. Vaikka Maj Karmalle ominainen musiikillinen eteneminen onkin havaittavissa, eivät askeleet ole edelleenkään valtavia.
Suurimmat kuultavissa olevat musiikilliset muutokset ovat kitarapuolella. Häiriö Piirisen ominaiseen kitarasoundiin ja monipuoliseen soitantaan sinänsä ei ole puututtu, mutta levyä tuottaneen CMX:stä tutun Janne Halmkronan mukana on tullut aivan uudenlaisia sävyjä sekä syvyyttä kitaratyöskentelyyn.
Miinuspuoleksi on laskettava ne kaikkein suurimmat erikoisuudentavoittelut. Introna toimiva, industrialhenkinen Avaus, sekä Kello 18.00:n lähes jazzahtavat säkeistöt rikkovat kokonaisuuden eivätkä palvele suurempaa tarkoitusta. Muuten Sodankylä on taattua Maj Karmaa sekä hyvässä, että pahassa. Levyn huippukohdiksi nousevat tasaisesti viljellyt syntisen tarttuvat kertosäkeet, sekä lopun vahva vastakohtapari, täysillä runnottu Turpaan vaan ja eteerisen kaunis Aaverakastaja.

Ismo Korhonen / noise.fi 03.11.2004

****
Maj Karma - Sodankylä (Albumi)
Nimenlyhennyksen kokenut Maj Karma tarjoaa uudella albumillaan tuoreita melodioita Satakunnasta aina Sodankylään saakka. Yhtyeen ainoaksi hämmentäväksi tempaukseksi ei jää pelkkä nimenvaihto, vaan kattausta on pelkistetty tomeralla otteella tavanomaisempaa suomimetallia päin. Herra Ylpön laulutekniikka on laajentunut aiemmista julkaisuista asteen verran tarkemmaksi ja vaativammaksi. Kehuja pitää antaa myös kitaroivalla Häiriölle, joka näyttää kuinka kitarasta saadaan ulos muutakin kuin riitasointuja.
Ennen levyn kuuntelua mieltäni vaivasi kappaleiden kokonaiskesto. Vaivaiset 36 minuuttia - tässäkö kaikki? Onneksi pelkoni osoittautui täysin aiheettomaksi. Avauksesta aina loppupuolen Aaverakastajiin sisältö loistaa täyteläistä pimeyttä. Samanlaista pimeyden läsnäoloa voi tuntea pääkopassa myös vanhempaa Ääri-albumia kuunnellessa.
Heti Avauksen jälkeen seuraa makoisa hetki kylmän Pohjolan parissa. Ryminäjonon jatkeena toimii singlebiisi Kyynel, jonka rytmikkyys ja radioystävällinen tunnelma voi ajan kuluessa osoittautua orkesterin levymyynnille erittäin tärkeäksi polkaisuksi. Muita erinomaisia tärykalvon turruttavia vetoja löytyy Pää- ja Sarvia ja hampaita -biisien muodossa. Nakkikioskiväkivallasta innostuville tarjoillaan Turpaan vaan -kappaleen aikana henkistä tyydytystä arjen kurjuuteen: Ei älä ala mulle tai tulee pataan / Se on selvää / Kohta, paskiainen, rupee läski tummumaan.
Kokonaisuutena Sodankylä tarjoilee tiiviin paketin entistä ankarampia riffejä, vääntyileviä melodioita ja myös Tuomo Saikkosen taustalaulantaa. Kuuluuko tästä kaikesta kuinka suuri kiitos kiekon tuottaneille Janne Halmkronalle ja Gabi Hakaselle? Oli miten oli. Lyhyestä virsi kaunis.

Jouni Hirn / mesta.net 19.10.2004

****
"Satakunnan liskokunkut luovat nahkojaan"
Nimestään hännän saksinut Maj Karma paahtoi edellisen Metallisydän -albuminsa raivolla läpi. Yhtyeen kuudes pitkäsoitto Sodankylä tarjoaa pykälää monipuolisemman, mutta hyvin majkarmamaisen kattauksen suomimetallia.
Selkeitä muutoksia on kuultavissa etenkin kitaraosastolla. Häiriö Piirisen kepitys on kuulunut aina Karma-kolonnan vahvuuksiin. Soiton ominaissoundiin ei olla juuri puututtu, mutta tuottaja Halmkrona on tuonut mukanaan uudenlaisia lähestymistapoja kitaratyöskentelyyn.
Vaikka Sodankylä antaa aiempaa lempeämpää vierihoitoa, ei Karmojen vihaisuus ole kadonnut. Avaus käynnistää levyn siekkarimaisella paatoksella ja runttauksen viimeistelee kakkosraita Pohjola. Keskivaiheella vastaantuleva Pää ja levyn loppupuolen Turpaan vaan tarjoavat myös muilutusta: "Kohta paskiainen rupee läski tummumaan". Sellaistahan se on meno pikkukaupungin nakkijonoissa Sen tietävät varmasti Ylppö kumppaneineen, jotka testaavat biisissä faniensa huumorintajua.
Maj Karma on leimattu erikoisuudentavoittelijaksi. Nyt astutaan lähemmäs valtavirtaa. Kvartetti suoltaa ilmoille uransa iskevimmät kertosäkeet. Levyn kohokohdiksi nousevat Kyynel, Pakko sekä nimibiisi Sodankylä. Näiden veisujen jälkeen bändi kiinnostaa varmasti entistä laajempaa kuulijakuntaa.
Sodankylä vaikenee Aaveratsastajien herkistelyyn ja kello pysähtyy aikaan 36 minuuttia. Tiivis ja kuuntelua kestävä albumi, joka etenkin tekstien puolesta antaa sulateltavaa pidemmäksi aikaa. Mitähän seuraavaksi?

Niko Kaartinen / imperiumi.net 16.10.2004

7/10
Suomen melankoliametallin johtotähti,Maj Karma, on kokenut pienoista uudistumista kuudennen täyspitkän levynsä, Sodankylä, myötä. Yhtyeen nimestä tipahti pois ”Kauniit Kuvat” ja ensimmäistä kertaa yhtyeen uralla levyn on tuottanut jokin muu taho kuin yhtye itse. Tällä kertaa nappuloita väänsivät ja bändiä komensivat Gabi Hakanen ja CMX:n Janne Halmkrona.
Levyn potkaisee introna toimiva Avaus, joka lupaa oikein hyvää, raivoisaa Maj Karmaa. Seuraavana rullaava Pohjola on ”tyypillistä” karmarunttausta, ihan maukasta sellaista sanoitusten tarpoessa rakkaudentunnustuksen partaalla. Varmasti asia, johon monet pohjoisemmat, ja miksei etelänkin asukit pystyisi samaistumaan. Ensisinkuksi valittu Kyynel onkin sitten yksi terävimmistä osoituksista uudistuneen Maj Karman linjasta. Sopivan pop, sopivan rock, ja sopivan Karmaista. Eli toimii kuin tonni tiiliä. Sodankylä on taas yllättävän paljon CMX:ltä maistuva maalailu, ja uskon Halmkronalla olleen sanottavansa tästä kappaleesta. Kertosäkeessä mahtavan melankolinen tunnelma, ja selkeästi potentiaalia seuraavaksi sinkkuvalinnaksi? Pää jyrää taas perinteisen Karman keinoin ja potkii kieltämättä kivuliaasti jalkoväliin. ”Ikävystymistä lomalla, ikävystymistä Loosessa”, Ylpön vittumaiset sanoitukset ovat kohdallaan. Kello 18:00 on taas omalaatuisesti maalaileva tarina rakkaudesta ja sen päälaelleen kääntymisestä, välillä tulee jopa mieleen yhtyeen Kaakao-levyn raita ”Saksalaista musiikkia”. Ei tosin tyylin, vaan tunnelman puolesta, juuri sopivan omalaatuista. Sarvia ja Hampaita on taas paljon perinteisempää Maj Karmaa. Pakko taas vaikuttaa selkeältä sinkkubiisiltä, ja onnistuu hyvin uudessa ”pop” ­ajattelussa. Tunnelman puolesta liikutaan Rautaneito ­levyn sektorilla. Seuraavaksi tuleekin jotain yllättävää, nimittäin kappalepari Katala Kamara ja Turpaan Vaan tuntuivat suorastaan jopa tylsiltä. Katala Kamara toimii hetkittäin, mutta hidastelu Turpiin Vaan ei tuntunut puhuttelevan millään muotoa. Ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu Maj Karman kanssa. Levyn päättää utuisan surullinen Aaverakastajat, joka jälleen kertoo hiipuneesta parisuhteesta. Biisistä olin poimivinani erinäisiä CMX ­kaikuja, lieneekö tuottaja taas asialla.
Sanoituksellisesti Sodankylä on täynnä rakkauslauluja, tai ainakin rakkaudesta kertovia lauluja. Usein siitä, miten homma ei toimikaan ja ero on edessä. Ylpöstä on tullut tavallaan Samuli Putron paha kaksoisveli, etenkin kappaleen Turpaan vaan heitto ”nyt puhuu nyrkki eikä poika” on kummastusta herättävä, koska Maj Karma ei ole aikaisemmin muihin yhtyeisiin viitannut millään tavoin. Lisäksi sanoitusten puolella Maj Karma on nyt hyvin suorasukainen. Aikaisemmilla levyillä kaikkea ei ole tavattu niin suoraan kuulijalle, nyt sanoituksissa mennään suoraan asiaan.
Vaikka Sodankylä poikkeaa hieman aikaisemmista Maj Karman levyistä uusien tuottajavoimien vuoksi, ei se silti ole mikään dramaattinen hyppy pimeään yhtyeeltä. Mutta silti levy ei tunnu aivan yhtä tasavahvalta suoritukselta kuin aikaisemmat levyt, koska nyt ensimmäistä kertaa on levylle eksynyt myös pari tylsää biisiä, valitettavasti. Vaikka levyä kuuntelee mielellään, niin kokonaisuus ei ole yhtä hyvin virtaava kuin aikaisemmilla levyillä. Tuntuu siltä, että bändi osaa edelleen hommansa, mutta ehkä ohjaksien luovuttaminen jollekin muulle studiossa ei sittenkään ollut niin hyvä idea? Mikäli tyyliä jatketaan myös seuraavalla levyllä, niin musiikki varmasti jalostuu. Mutta kivuton ei siirtymä ole Maj Karmalle ollut.

Kimmo K. Koskinen / RUMBA 19/04

***
Taidemetallia romantiikannälkään.
Satakunnan Slayer huojuu kornin ja koskettavan rajalla.
Nimensä jo toistamiseen typistänyt Maj Karma on erikoinen yhtye. Se on sekä ärsyttävä että loistava, taiteellinen että miehekäs ja romanttinen sekä tunteeton. Kuudennella levyllään Harjavallan mustakaavut lisäävät musiikilliseen ja lyyriseen repertuaariinsa vielä aiempaa selkeämmin huumoria ja ironiaa.
Sodankylä vaikuttaa ensikuuntelulla jopa leikittelevän härnäävältä. Tästä ehkä parhaana esimerkkinä toimii sinkkubiisi Kyynel, joka on ensikuulemalta epävireisesti laulettu humppa kovasti hymyilyttävillä sanoilla: ”Toisen löytää lämmin syli / Rekka ajaa toisen yli”. Biisistä ja miltei koko levystä alkaa tahalliselta tuntuvan ärsyttämisen alta kuitenkin onneksi kuoriutua aivan kelvollista sisältöä. Ärhäköistä mitättömyyksistä kertova Turpaan vaan banaaleine kielikuvineen vaatii kyllä edelleen sulattelua. Herra Ylpön avoin itsensäluotaaminen on myös paikoin hilkulla alkaa hiertää, Röyhkän tasoiseen iskevään toteavuuteen sanoituksissa kun ei aivan ylletä.
Musiikillisesti Maj Karma kyntää periaatteessa samaa omalaatuista runohevin sarkaa kuin aiemminkin; kun konsepti on hyvä, ei sitä tarvitsekaan kuin viilailla. Karma pomppoilee edelleen vaivattomasti metallinpaukkeen ja herkemmän ilmaisun pingispöydällä, ja onnistuu molempien ääripäiden tuntumassa parhaiten. Sodankylän avaa komean mantramaisen hevi-intron alustama Pohjola, kiinnostavalla ampiaisriffillä varustettu rytkytys. Tämän lisäksi Katala Kamara on heviosaston kermaa. Kokonaisuutena erittäin onnistunut, eeppisen melankolinen nimibiisi on kuitenkin levyn selkeä keskipiste, joka saa tunnelmallista taustatukea rauhaisasta päätösbiisistä Aaverakastajat.
Peruskarmaan pinnallista lisäsävyä tuovat sinne tänne ripotellut syntikkamatot ja taustalaulajattaren heläyttely. Nämä tuotannolliset kuorrutteet eivät kuitenkaan tuo juuri mitään olennaista biiseihin. ajoittaisesta hahmottomuudestaan huolimatta Sodankylä onnistuu ilmaisemaan omituista angstista ja sekoamispisteessä olevaa kaihomieltä ja tuhoon tuomittua romantiikkaa. Hyvä levy, vaikka parempaakin on bändiltä kuultu.

Tatu Claudia Junni / TUHMA-lehti

****
Maj Karma: Sodankylä (Megamania/Johanna Kustannus)
Maj Karman Kauniista Kuvista tuli Maj Karma ja heti meni puoli tienoota sekaisin. ”Miten ne ny noin voi vain muuttaa nimeään? Mulla menee vallan elämä sekaisin ko joku tekee noin! Uaah!”. Nimenvaihdos on ajoitettu hyvin, sillä Sodankylä-albumilla kyseessä ei todellakaan ole sama bändi kuin vielä esimerkiksi Kaakaon tai Äären aikoihin. Jos ei voi tätä käsittää ja hyväksyä, ei Sodankylästä saa irti paljoakaan. Kyseessä on albumi, jota ei kannata liikaa verrata bändin edellisiin levyihin, sillä Sodankylä ei nimenomaan ole samanlaista materiaalia kuin aiempi Maj Karma. Yhtyeen tarkoituksena oli studioon mennessä tehdä rehellinen rokkilevy ­ ja siinä se on onnistunutkin. Jos Maj Karmaa kuunteli aiemmin vain taiteellisella kuorella koristeltuna metallimusiikkina, on uusi levy pettymys. Tällä kertaa ei tanssita lavalla kaapu kukkia täynnä tai manata Anton LaVeyta Nakkilan tytöille. Ehei, nyt on vedetty nahkatakki niskaan ja lähdetty kioskille hakemaan piimää, kun tyttöystävällä on pakki sekaisin. Totta kai matkalla mietitään pitäisikö koko piimä viskata vittuun ja painua itse rekan alle piiloon, sillä Maj Karmastahan tässä on uudesta ilmeestä huolimatta kyse.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten tapaa luokitella Maj Karma joksikin synkäksi ja kylmäksi. Mielestäni kyseessä on aina ollut Suomen humoristisimpia bändejä, mikä näkyy jo bändin nimessäkin. Oikeasti, kuka hullu nimeää yhtyeensä Maij’ Karman Kauniiksi Kuviksi? Tuohan on vielä villimpi visio kuin Apulanta tai Klamydia. 2000-luvun taitteessa Maj Karma niputettiin samaan kastiin Kotiteollisuuden ja Trio Niskalaukauksen kanssa. Tämä on geneerisen ajattelun pakon nimissä ymmärrettävää, mutta johtaa samalla harhaan niitä, joille Maj Karma on vielä vieras. Maj Karma kun on aina ollut väliinputoaja suomalaisessa musiikkimaailmassa. Metallimusiikiksi se on ollut liian herkkää, rockiksi liian vinksahtanutta ja Radiohead-Kuusumun Profeetta-henkiseksi ”taiderockiksi” liian äänekästä.
Nähdäkseni Karma on mielenkiintoinen yhdistelmä herkkyyttä, sarkasmia ja vitutusta. Ikävä kyllä, useimmat näkevät yhtyeestä pelkän pinnan; hevarin näköisiä tuimia äijiä. Välillä meikit naamassa, välillä kaavuissa, välillä perusrokkareina. Perkele, eihän tästä bändistä ota hullukaan selvää. Niinpä Maj Karma onkin pysynyt keskisarjan yhtyeenä. Suuren yleisön suosikiksi se on ollut liian omaperäinen. Silti Suomesta on löytynyt tarpeeksi samanhenkisiä hulluja (huutajia), jotka ovat taanneet yhtyeelle riittävän taloudellisen menestyksen, jotta se voisi jatkaa. uuden albumin myötä on mielenkiintoista nähdä nouseeko Maj Karma vihdoinkin suureen suosioon Kotiteollisuuden ja Trio Niskalaukauksen tavoin. Epäilenpä ettei. Kaikesta radiosoitosta ja hypetyksestä huolimatta.
Entäs se Sodankylä? Uutuusalbumillaan yhtye on vetänyt monia mutkia suoriksi. Esimerkiksi lyriikat eivät ole lainkaan niin kryptisiä kuin ennen. Asioista ja tapahtumista ei enää puhuta esimerkein. Symbolit on nyt konkretisoitu. Paikoin Ylppö sanoo asiansa niinkin suoraan, että sanoma kuulostaa jopa kornilta, naiivilta. Ehkä tässä näkyy sitten nuoren vihaisen miehen aikuistuminen. Enää ei tarvitse peitellä. Asioita voi sanoa suoraan. Eikä kaikkea tarvitse huutaa. Paikoin Ylpön riisuttu ilmaisu toimii mainiosti, paikoin surkeasti. Sinänsä yhdenkään biisin sanat eivät ole suoranaisesti huonoja, mutta kun on neljällä levyllä tottunut kuulemaan Ylpön puhuvan taidokkain kielikuvin, on konkretisoitu ilmaisu jotenkin tökerön kuuloista. Tähän pitää siis totutella. Toisaalta, epäilenpä että esimerkiksi melko heppoisella pohjalla seisovan ”Turpaan vaan”-biisin lyriikat eivät parane useammallakaan kuuntelukerralla. Hyvä yritys siis, mutta ihan napakymppiin ei vielä osuttu. Toisaalta taas, Yrjänän, Martikaisen ja Alangon nimeen vannovana painotan ehkä liikaakin sanoituksien merkitystä hyvälle rockbiisille.
Sodankylää on sanottu synkäksi levyksi. En todellakaan ymmärrä miksi. Kyseessähän on ilmiselvästi teemallinen rakkauslevy. No, totta, rakkaus on ajoittain synkkää ja sairasta sekin, mutta mielestäni Sodankylä on kaikkiaan aika pirteä paketti. Juuri sellainen, jota on kiva kuunnella samalla kun sulattaa pakastepinaattikeittoa ja kiroilee, miksei tyttöystävä voi koskaan tiskata noita saatanan tiskejä ajoissa. Levyn lyriikatkin ovat ennen kaikkea toivoa antavia. Esimerkiksi ”Katala Kamara” kuulostaa omissa korvissani kannustuslaululta. Bitches comes and bitches goes, but rock’n’roll stays forever, man! Erolauluksi luokiteltava nimikkobiisi ”Sodankyläkin” (tai ”Don Säilän hyväksyntä 2”) on haikeudessaan tulevaisuuteen tähtäävä: ”Joo / mä tajusin ettei me enää nähdä toisiamme / mutta onko väliä sillä? / No ei”. Tai sitten joku vain koettaa kusettaa itseään…
Jos siis haluatte ahdistunutta tunnelmointia, kuunnelkaa ennemmin vaikka Diamanda Galásia. Siinä teille surkeutta. Sodankylä on nimittäin aiempaa kevyempää, paikoin jopa popimpaa Maj Karmaa. Enää ei Häiriökään säröile niin pahasti kuin aiemmin. Levyn ammattitaitoisten - ja varmasti ihan tarpeeksi julkisuutta saaneiden - tuottajien ansiosta äänimatto kuulostaa aiempaa taidokkaammalta, mikä toisaalta hieman syö Maj Karman rankkuutta ja alkukantaista ilmaisua. No, maanista kirskuntaa ollaan varmasti saatu jo ainakin toistaiseksi ihan tarpeeksi. Nyt on hyvä paneutua muidenkin teemojen ja ilmaisumuotojen ääreen.
Paikoin Sodankylä kuulostaa Kauko Röyhkältä, paikoin Zen Cafélta, paikoin Sielun Veljiltä ­ mutta ennen kaikkea se kuitenkin kuulostaa omalta itseltään, Maj Karmalta. Yhtye on taas tehnyt jotain uutta ja uudistumistahan ei rockkentällä kukaan katso hyvällä. Vaikka rockkulttuuri pohjautuu kapinallisuuteen, on koko touhu nykyisin konservatiivista ja turvallisuushakuista tissienläpsyttelyä. Hienoa, että joku edes pyrkii vapautumaan tuosta vankilasta, vaikka se sitten tapahtuisikin ”popimmalla soundilla ja vittu niinku ittensä myymisellä jossain YleÄx-kanavalla”.
Sodankylä on siis hieno rocklevy hienolta rockyhtyeeltä. Edelleen ollaan kaukana täydellisestä, mutta täydellisyys onkin tylsää. Maj Karma ei.