**** MKKK pystyy tekemään suomalaisen goottirockin perustajayhtyeelle hienompaa kunniaa kuin osasi toivoakaan. Toinen jalka on tiukasti Mustan Paraatin sävelarkussa ja toinen aivan yhtä tukevasti Karmalandian musiikillisen valtiosäännöstön päällä. Pätkääkään ei anneta periksi alkuperäisen perusolemuksen suhteen eikä myöskään oman tekimistavan noudattamisen kanssa.
Soundit ovat tukevammat kuin mihin 80-luvun alussa olisi pystyttykään, ja esityksellisesti muutamassa turhassa mutkassa tehdään pientä oikaisua. Esimerkiksi Ylpön laulumelodiat ja painotukset eivät tarkalleen seuraa Jore Vastelinin (rip) hyvin omintakeista ilmaisutapaa, ja sen matkiminen olisikin ollut virhe. Jos se ei tule sisältä, ei sitä pidä tehdä. Pitää tehdä se mikä vuotaa itsestä, ja se sopii tähän siinä missä alkuperäinenkin. Nämä Paraatin kappaleet ovat ikään kuin peruskorjattu, ja se pieni tukevoittava modernisaatio on suoritettu ilman turhaa itsetehostusta.
Minun korvissani alkuperäiset versiot ovat toki parhaat mahdolliset, mutta neitseelliseen korvaan nämä versiot saattavat hyvinkin tehota originaaleja paremmin. Toimii.
Minulla on ollut punkki peniksessä ja virtahepo kämppiksenä, mutta että tämäkin piti kokea. Maj Karman kauniit kuvat –levy, jonka visuaalisesta ilmeestä ei vastaa Herra Ylppö! Jestas sentään! No, Maj Karma on aina ollut tunnettu uskottomuudesta tavoilleen. Yhtye ei ole koskaan suostunut noudattamaan “Rockin kirjoittamattomia sääntöjä” – mistä tämäkin levy kielii. Julkaista nyt cover -EP – ja vieläpä 80-luvun goottipumpun biiseistä, joita vain harva on kuullut. Tyypillistä Maj Karmaa.
Musta paraati –EP on varmasti tärkeämpi levy tekijöilleen kuin Maj Karman fanikunnalle. Suurin osa yhtyeen kannattajakunnasta kun olisi tuskin koskaan törmännyt Mustan Paraatin kasarigootteihin ilman Ylpön ohjausta. No, pääasia että Musta Paraati tulee edes jotakin kautta tutuksi. Yhtye ei ole itselleni maailman läheisin, mutta on huojentavaa huomata, että Suomessa on tehty (mm. Kauko Röyhkän, Tuomari Nurmion ja Hassisen Koneen ohella) asiallista musiikkia jo silloin kun itse vielä söin kakkaa vaipoistani.
Jos pitää Mustasta Paraatista pitää todennäköisesti myös Maj Karman kauniista kuvista. Jos taas ei kykene nauttimaan Paraatista, ei todennäköisesti nauti myöskään Karman covereista. Satakunnan saatanat kun eivät ole lähteneet viemään Paraatia vieraille poluille. Toki Maj Karma on tehnyt versioistaan “itsensä näköisiä”, mutta koska yhtye on aina ollut Mustan Paraatin ja Kauko Röyhkän äpärälapsi, ovat versiot automaattisesti melko uskollisia alkuperäisille tulkinnoille. Poika ei voi mitään isältään perityille piirteille.
Musta Paraati on aina ollut musiikkia, jota kuunnellaan enemmän tunnelman kuin musiikillisten ansioiden takia. Sille on syynsä. Biisit kun ovat paikoin nolostuttavan kömpelöitä, eikä soittotaitokaan aina kohtaa tavoiteltua visiota. Silti Paraatin biiseissä on läsnä lähes mystinen tunnelma. Sanoitukset ovat parhaimillaan ihastuttavan nyrjähtäneitä. Naiiveja. Kryptisiä. Tim Burton voisi esittää tällaista musiikkia lapsilleen tuutulauluksi.
Alkuperäisversioita lainkaan väheksymättä on kuitenkin todettava, että vasta Karman variaatioina biisit löytävät oman potentiaalinsa. Ylpön ääni sopii – sattuneista syistä – esityksiin loistavasti. Ja hyvä luoja tuota Janne Savolaisen rummutusta. Musta Paraati –EP:tä voisi samalla kutsua Mustan Paraatin “best of - coveriksi”, sillä kyllä Karma on parhaat poiminut päältä. Olisi kuitenkin ollut huomattavasti mielenkiintoisempaa, jos bändi olisi lähtenyt versioimaan jotakin itselleen vieraampaa orkesteria – kuten vaikkapa 80-luvun Popedaa. Nyt EP:n biisit toimivat pitkälti Mustan Paraatin ehdoilla. Maj Karmalle ominaisia piirteitä on mukana vain mausteeksi. Toki Karma esittää biisinsä tasan yhtä vahvasti ja vimmaisesti kuin Paraatikin aikoinaan Peilitalossa –albumilla, mutta rohkeamminkin olisivat kruunupäät voineet biisien kimppuun käydä.
Mikäli ei ole kuunnellut Mustaa Paraatia aikaisemmin, ei covereiden eroavaisuuksilla alkuperäisbiiseihin ole tietenkään väliä. Silloin on kyse ainoastaan itse asiasta – musiikista. Ja kyllähän nämä biisit hyvältä kuulostavat. Karma ei todellakaan heikennä Mustan Paraatin tuotosten tasoa, päinvastoin.
Musta Paraati –EP:tä ei kuitenkaan kannata ostaa vain koska se on Maj Karman julkaisema levy. Kyse on tribuuttijulkaisusta, kunnianosoituksesta esikuville. Luvassa ei siis ole Jätti-Heidiä, Rocktähden kuolemaa tai Nakkilan tyttöjä. Musta Paraati ei sijoitu Karma-jatkumoon, vaan se toimii puhtaasti omillaan. Ja puutteistaan huolimatta EP todellakin toimii. Se lienee tärkeintä.
8½ / 10
Maj Karman Kauniita Kuvia on aina pidetty vähintäänkin "gootahtavana" yhtyeenä läpi historiansa, vaikka yhtyeen perimmäinen poljento on aina nostettu sieltä raskaan metallin puolelta. Musta Paraati oli taas lyhyt tähdenlento 80-luvun alkupuolella, joka ehti tekemään uransa aikana vain kaksi levyä. Kuitenkin näillä levyillä yhtye teki melkoista pioneerityötä ja jätti jälkensä suomalaiseen musiikkikenttään. Mustaa Paraatia luonnehdittiin aina goottipunkiksi. Maj Karman Herra Ylppö ja Häiriö ovat taas olleet aina kovia Mustan Paraatin faneja, joten on helppoa ymmärtää mistä MKKK saa aineksia synkkyyteensä. Ja on myös erittäin luontevaa, että tällä tavalla Mustalta Paraatilta vaikutteita nostanut metallibändi päätyy tekemään EP:n verran versiointeja innoittajayhtyeensä kappaleista. Kaksi sukupolvea synkkyyttä yhdistyy kauniisti Maj Karman Musta Paraati –EP:llä.
Näiden viiden kappaleen alkuperäiset versiotkin moneen otteeseen kuulleena on pakko todeta, että on hyvin vaikeata kuvitella ketään muuta suomibändiä versioimassa Mustaa Paraatia kuin Maj Karman. Maj Karma on säilyttänyt kappaleiden alkuperäisen hengen koskemattomana, mutta lisännyt keitokseen oman, äärimmäisen tunnistettavan soundinsa. Erityisesti kaikki, mikä tekee Maj Karmasta omintakeisen bändin, on valjastettu täydellisesti palvelemaan Mustan Paraatin materiaalia. Ylpön äärimmäisen tunnistettava ääni, Häiriön rouhivat kitarat, V.V.V:n pelottavan kattava bassosoundi ja tietenkin Savolaisen tiukkaakin tiukempi soitto tuovat Mustan Paraatin kappaleet komealla tavalla nykypäivään. Ja päivitys on tarpeen, sillä vaikka alkuperäiset kappaleet ovatkin loistavia, niin kahdeksankymmentäluvun soundit olivat mitä olivat. Itse en koskaan osannut nauttia kurkkupurkkirummuista ja tuhnuista kitarasoundeista. Erityisesti kohokohdaksi EP:ltä allekirjoittaneelle nousee Ajatus, joka on synkkyydessään ja ahdistavuudessaan aivan oma lukunsa.
Musta Paraati –EP on keskeistä materiaalia kaikille suomalaisen synkkyyden historiasta kiinnostuneille. Maj Karman sekä Mustan Paraatin faneille tämän levyn hankkiminen ei pitäisi edes olla mikään kysymys, vaan se tulisi löytyä hyllystä ilman arvostelujen lukemistakin. Angstia, ystäväiseni!