Maj Karman Kauniit Kuvat - Ääri (Megamania)
9 Onhan se helevetin kiva, etteivät jotkut asiat muutu. Maj Karma se vain ottaa ja ruoskii jälleen esiin sen absoluuttista tiukkuuspistettä tavoittelevan ulosantinsa - meiningin, joka johtaa kamppailuun yhteensoiton Guinness-paikasta. Tätä voi huoletta ääreksikin kutsua.
Helevetin kivaa on myös se, että kourassa on tälle keväälle jo toinen kotimaan kielellä runnottu raskaan rokin levy, jolle voi toivottaa kivoja listaviikkoja. Suomen rokkiväestö kun näyttää viimeinkin tajuavan minkälaista virtaa siellä kotimaan pottupelloissa kytee.
Harjavallan paras yhtye alkaa nykykuosissaan kuulostaa niin totaalisen itseltään, että vertailtavia saa hakea tosissaan silti kummemmin onnistumatta. Minusta paras vertailukohta, ei kuitenkaan suoraan musiikillisista syistä, on miljoona vuotta uutta levyään kypsytellyt jenkkibändi Tool, jonka otteissa on samanlaista vaikean olotilan ja anteeksiantamattomuuden tunnetta. Kun Maj Karma rauhoittuu, tiukkuus ei katoa vaan muuttaa muotoaan samaan tapaan kuin työkaluyhtyeen toimiessa. Karman rujoutta vain korostaa se, että se tekee hommansa suoraan ja suomeksi.
Vaikka yhtyeen tekstit ovat tuttuun tapaan pilke silmäkulmassa rustattuja, Ääri ei naurata yhtään - sen verran totuudenmukaisia huomioita ympäristöstään se poimii. Kotimaisilla kokkareilla notkuva Very Important Person on kerrassaan loistava kuvaelma vieraslistaelämän raskaudesta, ja armaan pääkaupunkimme ylimitoitetusta asemasta juoruava Rinta nokkeline kielikuvineen suorastaan mykistävä.
Levyn hienouksista voisi jauhaa vaikka sivullisen, mutta eiköhän tuo pisteytys puhu puolestaan. Ääri on tuhottoman hyvä levy, joka asettaa orkesterin tuleville keikoille entistäkin suurempia odotuksia. Ja siitähän ei ole epäillystäkään, etteivätkö moiset tulisi täyttymään.
**** Maj Karman Kauniit Kuvat on jo pitkään ollut yksi Suomen tinkimättömimmistä ja tunnistettavimmista rock-yhtyeistä. Ääri jatkaa tietä kohti jotain todella suurta. Laajoilla kansanosilla voi olla vieläkin sulattelemista, koska Maj Karman musiikkiin on aina kuulunut kovaäänisyys. Kaakao-levyn inhorealistiset ja oikeastaan aika vittumaiset tekstit kertoivat myös siitä, että bändi ei halua ensisijaisesti miellyttää, vaan luoda oikeanlaisen kokonaisuuden seurauksista riippumatta. Tylyys on kuitenkin vain yksi näkökulma Harjavallan teollisuuskaupungin kasvateille. Äärellä (kyllä, levyn nimi on erinomainen sen muuttaessa ulottuvuuttaan sitä taivuttamalla) esimerkiksi The Best of Mozart on herkkyyttä huokuva laulu, jonka tason saavuttaakseen Helsingin pop-piirit saisivat nysvätä vuosikaudet pääsemättä lähellekään.
Aiempaan tuotantoon verrattuna nyt ollaan lähempänä tasaista kokonaisuutta. Kaakaolla jylisevät metakkabiisit erottuivat joukosta ollen kuin eri tekijöiden käsialaa suvantokohtina toimineiden eteeristen ja hitaiden laulujen kanssa. Nyt koko väripaletti on tiukasti samojen kehysten sisällä, vaikka lujuudesta ei ole tingitty hetkeäkään. Yhtye osaa edelleen maalata tummilla väreillä, mutta synkkä Ääri ei ole. Maj Karma kuuluu Pronssisen Pokaalin ja Kotiteollisuuden kanssa siihen joukkoon, joka on kyennyt nostamaan esille 80-luvun Suomi-rockista olennaisimmat piirteet ja suhteuttamaan ne tähän päivään tuoden mukaan myös jotain (lähinnä peräänantamattomuutta ja metallivaikutteita) omaa. Maj Karma on tästä porukasta ehkä sittenkin se kaikkein moni-ilmeisin. Sen laulujen luoma ilmapiiri herättää myös mielikuvituksen matkaamaan maailmoista toisiin.
Ääri on täynnä sekä pikantteja detaljeja että tyylikkäitä laajoja piirtoja: Valaiden lauluun bändi on lainannut Smashing Pumpkinsit surinakitarat, Eetteripyörretangon hienot puhallinsovitukset tukevat uljasta, pidäteltyä riemua täynnä olevaa kappaletta ja Very Important Personin suorasukainen kerronta tekee selkoa testittäjä Ylpön näkemyksistä täkäläistä jetset-elämää kohtaan. Hyvästi paha on jo suorastaan leikkisä.
Ylppö onnistuukin olemaan lyriikoissaan yhtäaikaa arkinen ja runollinen. Miehen omaperäinen, välillä puhelaulua ja välillä teatraalisiin sfääreihin kurkottelevaa tulkintaa muistuttava laulu puolestaan luo viimeisen silauksen Maj Karman Kauniiden Kuvien omaleimaisuudelle.
*** Kotimaan vaihtoehtorockpiirit ovat ottaneet Maj Karman kauniit kuvat uudeksi lemmikikseen. Yhtyeellä on selvä sosiaalinen tilaus: 80-lukuun ilmaisunsa perustavat kilpailijat eivät ole uponneet nuorempaan yleisöön odotetusti, ja hard core -pohjaisen suomenkielisen rockin suurin patsas CMX on vetäytynyt keikoilta ja kulkenut musiikissaan lähelle valtavirtaa.
MKKK:n musiikissa on amerikkalainen pohja ja suomalainen, lievästi kansanmusiikilla maustettu pinta. Se on raskasta, piikikästä, kitkerää ja ilotonta. Yhtye on luonut maineensa erityisesti hurjilla keikoillaan, mutta jotakin kipinää on saatu taltioitua myös levylle.
MKKK:ssa on paljon lajityypin iänikuisia vakiopiirteitä, kuten säröbassoa, vähennettyjä kvinttejä ja perinteistä suomalaista angstilaulua, mutta yhtyeen persoonallinen sointi syntyy silloin, kun monimutkaiset rakenteet ja koukerot pudotetaan pois. Maj Karman kauniit kuvat on parhaimmillaan hypnoottisesti junnaavissa ja yllättävillä äänillä koristelluissa lauluissa, kuten Rinta, Salassa kuin murhat ja levyn päättävä Ääretön.
Laulaja Herra Ylppö on lahjakas, mutta epätasaista jälkeä tekevä tekstittäjä. Hyvästi pahan juopuneena masturboivat saatanat voivat olla pinnistetyssä rankkuudessaan myös mustaan metalliin kohdistuvaa kieroa ivaa. Very Important Personin urbaani satiiri on yhtä kliseistä kuin kohteensakin, mutta levyn loppuun sijoitetut The Best Of, Pulp ja Moka ovat vahvoja ja rohkeita tarinoita.
9 Jos Pronssinen Pokaali on töykeäluonteinen, mutta sisimmältään jalomielinen herrasmies, on harjavaltalainen Maj Karman Kauniit Kuvat kumiin pukeutuva vittumainen rokkikukko, joka tekee just niinkuin itseä huvittaa, muiden mielipiteistä vähät välittäen.
MKKK:n toissa vuonna tullut Kaakao-albumi oli jylhä paketti suomenkielistä jyräystä. Sama meininki jatkuu myös uudella platalla. Bändin toinen Megamania-levy-yhtiölle tehty albumi Ääri on töykeä, raskas, kylmä ja pelottava. Ja nämä ovat tässä tapauksessa positiivisia adjektiiveja.
"Eilen olin jomassa / kutsuvierasjuhlissa / ensin kissin bileet alkuillasta / sit tää cosmopolitan-lehti tuli Suomeen / ja sen julkistamisbileet myös / en ees nähnyt lehteä / taas melko kornia" (Very Important Person)
Eihän tällaisella haistakaa kaikki jurpot perse -asenteella tehtyä riffiräiskettä soittolistojen dominoivassa radiossa juuri soiteta, mutta toivossa on hyvä elää. Ääri on Pronssisen Pokaalin Maa hehkuu levyn ohella alkuvuoden komeimpia kotimaisia rock-levyjä.
Harjavallassa osataan metallit ja kemiat. Pahimpien paineiden tultua puretuiksi kylän raivot aivot ovat rikastuttaneet ilmaisuaan ja instrumentariumiaan muun muassa oivaltavasti sovelletulla kontrabassolla ja baritonifonilla, vaikka ehdottomia pää-äänenkannattajia ovat yhä kitaran, basson ja rumpujen jurkät riffit sekä Ylpön julma julistus. "Viihdytä minua, tee jotakin, kohta mikään ei viittaa siihen että olisin mies", herra jatkaa Kikan ja Kurtin aloittamaa viihdelaulantaa.
Uskotaan. Kolmas kokopitkä kirkastaa karmarokkareiden missioksi kulkea omaa runon ja rajan tietään, sitä kaitaa rantapolkua, joka on valtatietä vaikeampi mutta myös vapaampi vaeltaa. Vanhoja jälkiä ovat sentään jättäneet Röyhkä, Alanko ja Yrjänä sekä Tool ja Rage Against The Machine. Silti MKKK ei ole seuramatkalla. Yksin Ylppö on sellaiseen liian yksilöllinen. Monilahjakas herra on luonut myös kannen kauniit kuvat.